sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Oho, nyt se kuoli - pohdintaa bloggaamisesta

Blogi, tuo nettiin lisää sisältöä tuottava sivusto, jota usein inhotaan ja väheksytään. Itselleni blogien lukeminen on nautinto; kun törmään loistavaan blogiin, on se joka kerta samanlainen mielihyvää tuottava lähde kuin eriomainen elokuva, kirja, valokuva, tee, suklaa, urheilu tai muu aivoissa ärsykettä tuottava asia. Koukussa ollaan ja vahvasti. 
Mikä on hyvän blogin salaisuus? Sen täytyy osua lukijan mielenkiinnon kohteisiin, puhutella, luoda lukijassa tunteita, samaistumista ja olla ennen kaikkea rehellinen. Perin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa.  
 
Blogi on erinomainen tapa saada omaa ääntä kuuluviin, mutta samalla todella haastava alusta yrityksen tarpeisiin. Yrityksillä kun harvoin on mitään oikeasti mielenkiintoista ja tunteita herättävää sanomaa jaettavaksi asti ja tämä on se syy miksi yrityksen on haastavaa onnistua bloggauksessa.  
 
Vuoden yritys blogi -sarjan voittaja on OP-Pohjola. Taloudessa.fi - blogi on menestyvä, koska kirjoittajilla on kasvot, lukija tietää tarkasti kenen tekstiä lukee. Kirjoittajia on useita, joten saman aihepiirin ympäriltä on mahdollista kirjoittaa useasta eri näkökulmasta mielenkiintoisesti. OP-Pohjola on antanut kirjoittajille vapaat kädet ja se näkyy. Yrityksen värit ja logot näkyvät blogissa, mutta se ei ole suoranainen markkinointialusta pankin omille tuotteille. Siksi minäkin palaan sinne toistuvasti.  

Hatunoston arvoinen suoritus jäyhältä pankilta! Miksi vain harvat yritykset sitten seuraavat perässä? Osittain siksi, että blogi harvoin itsessään tuottaa rahaa, vaan on melko puhdas kuluerä. Lisäksi vaatii kylmiä hermoja antaa bloggaajalle täysi vapaus kirjoittamisen suhteen ja vielä maksaa siitä. Monikaan bloggaaja ei lähde edes rahan takia kirjoittamaan sisältöä asiakkaalle, jos työhön liittyy reunaehtoja sivukaupalla. Hyvä blogiteksi vie todella paljon aikaa. Rajoittamalla tätä luovaa prosessia saadaan harvoin yhtään mitään hyvää tai kaunista aikaiseksi. Lähinnä onttoa pahvia ja vihainen maksava asiakas. 

Jos siis olet ajatellut kysyä bloggaajaa nostamaan yrityksesi profiilia, älä suutu jos tämä kieltäytyy tarjottuasi pähkinöitä tai banaaneja korvaukseksi. Emme me apinoita sentään ole, vaikka saattaa näyttää siltä, että tekstiä syntyy kunhan vain vähän viitsii naputella.

Vaikka ulkomailla on monia rahallisesti hyvin menestyviä bloggaajia ja blogeja, astutaan heikoille jäille kun menestyvällä blogilla aletaan tekemään rahaa. Olen nähnyt surullisia esimerkkejä miten kymmeniätuhansia kävijöitä kuukaudessa houkuttavaa blogia on alettu sulauttamaan osaksi yritystä ja samalla mokattu blogin sisällössä. Kun ennen hauska ja mielenkiintoinen blogi muuttuu mainoksia pursuavaksi markkinointikanavaksi, kaikkoavat lukijat. Tuon jälkeen on enää todella vaikea muuttaa kurssi takaisin entiseen ja vakuuttaa lukijat siitä että sisältö ei ole pelkkää maksettua mainosta. Kirsikkana kakun päällä samalla mahdollisesti tuhottiin se vaivalla (tai vahingossa) rakennettu brändi tai imago. 

Miten markkinointiyhteistyö sitten kannattaa toteuttaa blogissa? Project mama on loistava esimerkki tästä. Lukijalle on aina hyvä kertoa, että milloin teksti sisältää jotakin, mistä kirjoittaja on joko saanut rahaa tai tavaraa, eli korvauksen muodossa tai toisessa.  

Älä pidä lukijaa tyhmänä. Itseäni ainakin etoo lukea tekstejä, joissa on selkeää tuotesijoittelua, mutta ei mainintaa onko joku maksanut tästä vai ei. Haluan tietää mitä luen. Bloggaajilta puuttuu vielä ns. vihreät arvot mitä tulee markkinointiin, omatunto onneksi löytyy muutamilta.  

 Mainitsin, että tekstin kirjoitus syö paljon aikaa. Aloin hahmottelemaan tätä lukemaasi tekstiä viikko sitten. Kirjoitan nykyään ensin A4:lle aihepiiriin liittyviä huomioita ja mietteitä. Näitä syntyy yleensä useamman päivän ajan. Jotkut tekstit vaativat pitkää kypsyttelyä, ennen kuin ovat valmiita julkaistavaksi. Haluan kirjoittaa sujuvan soljuvaa tekstiä jota on helppo lukea, joten joudun tekemään melko paljon ajatustyötä. Hommaa vaikeuttaa se että aivoissa raksuttaa moni eri aihepiiri samaan aikaan. Lisäksi pyrin keksimään aina yhden tai kaksi hauskaa lausahdusta tekstin sekaan. Yritin pitkin viikkoa sorvata jotain hauskaa ja nokkelaa oopperan ympärille: "blogin voit tappaa vain kerran, se ei ole kuten ooppera jossa päähenkilö tapetaan kahdesti."  

Pitkin viikkoa etsin oopperaa, jossa päähenkilö kuolisi useaan kertaan. Kahlattuani nipun synopseja (joista osa oli todella masentavaa luettavaa), jouduin luovuttamaan hauskuuden suhteen, idea ei vain toiminut. Kirjoittaja kompastui omaan nokkeluuteensa tällä kertaa.

Paljonko niitä tunteja on mennyt tähän tekstiin? Noin neljä tuntia, eli nopeaa hommaa tämä bloggaus. Tosin jos haluaisin taikoa hatusta nopeaa ja geneerisesti kirjoitettua tekstiä, joissa on yhtä paljon sisältöä kuin iltalehdistön "Julkkis laittoi rohkean kuvan twitteriin, katso!" -tyyppisissä uutisissa, niin kyllähän tuo onnistuisi. Mutta pidäydyn mielummin asiaa sisältävissä teksteissä.