torstai 2. lokakuuta 2014

Seikkailu todellisuuteen

Jos ei ole olemassa ilmaisia lounaita, niin ei ole somessakaan jaossa pikavoittoja. Kuitenkin näin tuntuu ajattelevan moni, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia.  
Kun alkaa silmät innosta kiiluen rakentamaan bräniä itsellei tai yritykselle, tulisi muistaa kyseessä olevan pitkä projekti, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, onnea ja sosiaalista pelisilmää.  
Mitä sitten tarvitaan hyvän brändin rakennuspalikoiksi?  

Tyyli:  
Millaista sisältöä ja missä. Mietin tarkasti!  

Aktiivisuutta: 
Koska somessa ei ole tarjolla pikavoittoja, joudut pitkäjänteisesti tuottamaan sisältöä ja seuraamaan muiden tekemistä päivästä toiseen. Et voi vain mennä Twitteriin huutamaan omaa sanomaasi ja poistua sitten takavasemmalle. Kissaa harvemmin kiinnostaa, somea vielä vähemmän.  

Uskottavaa sisältöä: 
Jos tuotat tuhkaa eli epäkiinnostavaa sisältöä ja tyhjänpäiväistä itsestäänselvyyttä, voi sinun olla hieman hankalaa saada sanani/mielipidettäsi/tuotettasi eteenpäin. Mieti uusi näkökulma ja kuorruta se persoonallasi hyvänmaun mukaan.  

Laatua: 
Jos tuotat vaikkapa markkinointimateriaalia, mieti onko se oikeasti tarpeeksi tasokasta, vai kannattaisiko jonkun muun tehdä se puolestasi. Kysy muiden mielipidettä tuottamastasi sisällöstä! Altista ideasi/materiaalisi muiden mielipiteille! Itse olen suunnitellut promokuvia valokuvaajan kanssa. Kun kerroin mitä haluan ja sain kuulla, etten tue omaa brändiäni ottamalla tuon tyyppisiä kuvia. Kuuntelin ja jouduin laimentamaan omaa ideaani alkuperäisestä. Kuitenkin olen kiitollinen kuvaajan pelisilmästä ja ammattitaidosta sanoa mitä ei missään nimessä kannata tehdä.                                                                                                                                                                                      
Kykyä verkostoitua: 
Yksin et pärjää ja vielä huonommin tulet toimeen, jos mustamaalaat muita, pöllit idiksiä, vahdit mustasukkaisesti uusia ideoitasi, et osaa pallotella ajatuksia toisten kanssa, et kuuntele muita, huudat sokeasti omaa viestiäsi etkä anna kiitosta tai kunniaa niille, joille se kuuluu. Sharing is caring ja tekemällä yhteistyötä on elämäsi paljon kivempaa. Ties vaikka sinua pyydettäisiin mukaan johonkin uuteen!  

Trendien seurantaa ja uuden sisäistämistä:  
Reagointia ja sosiaalista älyä  
Jos saat yhteydenoton, joka ei ole trolli, muttei kuitenkaan nyt aivan sellainen joka sinua kiinnostaisi, muista kuitenkin vastata. Kiitä tarjouksesta! Tai jos saat itse hylsyn, lähetä perään vielä viesti, jossa kiität ja toivot että yhteistyö jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi.  Jos jätät asian vain roikkumaan ilmaan, annat itsestäsi tylyn kuvan. Itselläni on lista henkilöistä, joiden reagoinnin takia en aio heitä suositella eteenpäin tuttavilleni, vaikka muuten olisivat rautaisia ammattilaisia.  
Jos leikit yrityksen kiviseinää, joka on yhtä kylmä ja kiinnostava kuin Lahden kauppatori keskellä pimeintä talvea, voi olla että kärsit imagotappioita melko nopeasti. Jos et ole Care Bear, palkkaa joku muu vastamaan viesteihisi puolestasi.   
                                                                                                            
Nöyryyttä:
Jos saat kritiikkiä tai neuvoja, niin kiitä tai ole neutraali! Älä suutu, älä ala kertomaan miten mielipiteen ilmaissut henkilö on aivan väärässä ja itseasiassa aivan paska tyyppi muutenkin. Jos saat kehuja ja kiitosta, varo ettei tavara nouse hattuun, vaan jatka samaan malliin. Jouninkaupan salaisuus piilee juuri tässä. Sampo on edelleen Sampo, vaikka puoli Suomea on haltioissaan. Jos harmittaa, kerro kaverille privana, se helpottaa. Sitten vain hymyä huuleen ja uutta matskua ulos kaiken kansan nähtäville.  

Okei, sinulla on hallussa kaikki nämä taidot, mutta hommasta ei vaan jostain syystä tule mitään. Viestisi ei mene eteenpäin, ketään ei kiinnosta eikä kassavirtaa ole. Tässä kohtaa voit joko etsiä hyvän workshopin, kysyä kavereiden tai tuttujen mielipidettä, yrittää saada bisnesenkelin joka katsoo päältä ja sparraa missä tökkii tai palkata jonkun muun tekemään yrityksen markkinointia. Jos olet sitä mieltä, että olet täydellinen ja muissa on se vika, niin silloin olet avun ulottumattomissa. Sorry.

Jos kyseessä on henkilökohtainen brändisi, muista että palkatun henkilön on melko vaikeaa leikkiä juuri sinua! Jos et itse jaksa somessa pyörimistä ja läsnäoloa omana itsenäsi, on henkilökohtaisen brändin rakentaminen todella haastavaa. Sähköposteihin voi aina vastata joku muu, mutta julkisen henkilökohtaisen viestin jakaminen vaatii jo pitkää perehdyttämistä ja todella pitkälle luotua imagoa. Siitä on aitous kaukana.   


                                  
Löysin Jani Rajaniemen kautta hirvittävän hyvän työkalun oman brändin mittaamiseen ja mä työkalu on Klout!
  
Olen aivan haltioissani tästä palvelusta. Yksinkertainen, tehokas ja kertoo juuri sen mitä sinun pitää tietää omasta vaikutusvallastasi ja brändistäsi. Oma scoreni on kirjoitushetkellä 52. Mikä sinun on?  

Mitä väliä tällä on? Tottakai tällä on väliä! Jos et usko, katso nämä videot. 

What is Klout? How-to Measure Social Influence?

 

Missä sisältöä sitten kannattaa jakaa? Tämä on vähän makuasia. Itse olen todennut, että ammattillisessa mielessä kolme kuningasta ovat Twitter, Linkedin ja Pinterest

Twitterissä pystyt seuraamaan ja keskustelemaan suoraan  Suomen ykkösvaikuttajien kanssa. Keskustelu ja jakaminen ovat ne ominaisuudet, jotka viehättävät itseäni kaikista eniten. Huonoa on taas se oman kilven kiillotus. Jos sinä saat ylennyksen tai hienon pestin, niin älä herranjumala twiittaa itsestäsi 15 uutista tai jaa muiden twiittejä itsestäsi! Näyttää meinaan aika karmaisevalta. Mielummin kiitä henkilökohtaisesti jokaista twiittaajaa joka sinut mainitsee. Näin saat säilytettyä henkilökohtaisen, lämpimän ja tarpeeksi nöyrän otteen. Reagoi jokaiseen twiittiin, jossa sinut mainitaan ja suoriin kysymyksiin pitäisi jaksaa vastata. Onko liian vaikeaa painaa edes tykkää-tähteä? Jos et jaksa tätä tehdä, saatat olla hieman väärässä paikassa. Muista kiittää ja antaa kunnia niille joille se kuuluu. Tässä opas aloittamiseen.

LinkedIn on aivan mainio paikka ammatillisen sisällön jakamiseen. Harmi vain, että oma piirini on vielä melko suppea sekä passiivinen. Mene, ole, tuota, jaa, keskustele! Nyt!  



Pinterest! Kerro se kuvina! Luo boardeja ammatillisen kiinnostuksen mukaan, seuraa muita ja ime vaikutteita. Toimii muuten kivasti blogin kuvituksen etsimisessä ja inspiraation lähteenä. 

Miksi jätin Facebookin ulkopuolelle? Loistava työkalu sen virallisen yrityksen sivun kautta, mutta omalla seinälläni yritän välttää ammattillisen sisällön jakamista. Haluan jakaa siellä jotain aivan muuta, kuin mitä muualla jaan (=kissavideoita), sekä nähdä mitä kavereilleni kuuluu. Työasiat istuvat siihen huonosti ja osa ärsyyntyy jos erehdyn jotain jakamaan.

Mitäs seuraavaksi? Olet suunnitellut miten brändäät itsesi, olet joka puolella vaikuttamassa ja jakamassa sisältöä. Kuvittelit tekeväsi X työtehtäviä ja saavasi kuussa Y määrän dineroja Mutta näyttää  siltä, että elämä ajaa sinua aivan eri suuntaan kuin halusitkaan eikä homma skulaa.           
            
Tässä viisaus Jouko Aaltosen kirjasta; Seikkailu todellisuuteen - dokumenttielokuvan tekijän opas.  

"Voiko dokumenttielokuvaan tehdä käsikirjoituksen? Kyllä ja ei. Kyse on siitä, miten käsikirjoitus määritellään. Fiktiossa se on tarkka kuvaus elokuvan tapahtumista, tehtävän elokuvan rakennepiirrustukset tai pienoismalli. Tälläistä yksityiskohtaista käsikirjoitusta dokumenttielokuvaan ei voi kirjoittaa, koska dokumanttielokuvan teko on avoin prosessi. Tekijä ei voi tietää tarkasti etukäteen, mitä kameran edessä tulee tapahtumaan." 

Kuulostaa aivan elämältä.

Aina tulee päiviä jolloin twiittisi ei uppoa, kukaan ei tykkää kuvastasi Instagramissa, et saa noteerauksia Pinterestissä, joku yrittää viilata linssiin ja Klout scoresi uppoaa kuin Titanic ja kaverisi aukoo sinulle vielä päätään Facebookissa. Älä lannistu, tämä on se kohta jossa vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Ville Tolvanen kirjoitti tänään omien tähtihetkien tunnistamisesta. Oma lääkkeeni huonojen päivien varalle on näiden hetkien kirjoittaminen lapuille ja niiden pitäminen esillä. Näin saan buustattua omaa tekemistäni silloin kun sitä eniten kaipaan. Valitettavasti kukaan muu ei sitä puolestani tee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti