Näytetään tekstit, joissa on tunniste työpaikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työpaikat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
TED talks
Tässä inspiroivimmat TED.comista löytämäni puheet työstä, työpaikoista, tulevaisuudesta, yrityksistä ja somesta. Ajatuksia herättäviä mielipiteitä!
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Visio tulevaisuudesta työntekijän näkökulmasta
Miltä näyttävät työmarkkinat twentysomething sukupolven näkökulmasta?
Kylmältä.
Itse olen ollut vierestä katsomassa kun ison yrityksen asenneilmasto muuttuu lämpimästä me-hengestä jääkylmäksi tulostavoitteelliseksi tekemiseksi. Irtisanomiskierros oli armoton, talossa montakymmenta vuotta työtä tehneet potkaistiin pellolle tylysti, osa ulkoistettiin, toimintoja siirrettiin maakuntaan ja samalla ihmisille sanottiin että "muuta perästä tai etsi uusi duuni" sekä kaikki toiminnot vedettiin todella kireälle ja vanhat edut poistettiin. Millainen oli yrityksen tulos ennen kaikkea tätä? Erinomainen.
Olen myös nähnyt kuinka omat esimiehet valehtelevat kirkkain silmin kaiken olevan kunnossa. Ennen joulunpyhiä tulee kuitenkin tyly ilmoitus ketkä eivät enää palaa tammikuussa kohteeseen töihin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Sekä sitten ne kaverien stoorit.
Yhden työpaikalla kommunikaatio on olematonta ja yhteistyö ei pelaa kollegoiden tai esimiesten suuntaan. Työpanosta ei arvosteta ja työn on samaa pakertamista päivästä toiseen.
Toista kaivertaa tietoinen palkoista ja etuuksista säästäminen, etenkin kun kyseessä on kannattava yritystoiminta ja työsuhde on jatkunut pitkään. Myöskään työntekijän ammattitaitoa ei haluta kehittää pyynnöistä huolimatta. Tiedotus ontuu ja ei kulje edes sisäisesti.
Kolmannella olematon perehdytus työtehtäviin, riittämätön budjetti projektien toteuttamiseen ja turhissa kokouksissa istuminen.
Neljännellä työvoimaimatoimiston painostuksesta hankittu turha tutkinto. Työharjoittelussa käy nopeasti ilmi, että esimies ei pidä harjoittelijastaan ja sulkee tämän työyhteisön ulkopuolelle.
Viidennen omat esimiehet eivät omaa riittävästi johtamisosaamista, työympäristön ongelmiin ei haluta kiinnittää huomiota tai ne kielletään kokonaan.
Kuudennella narsistiset esimiehet vaikeuttavat työntekoa. Tuki ja arvostus puuttuvat kokonaan.
Seistsemännellä fiilistä kiristää HR-osaston mielipide siitä, että työntekijän pitäisi olla yritykselle kiitollinen, kun työnkijät saavat jo niin paljon. Kiitollisuutta pitäisi osoittaa, eikä kyseenalaistaa vinossa olevia asioita, eikä etenkään tuoda mietteitään julkisuuteen.
Kaikki ovat sanoneet samaa: "Oon tässä katellut muita töitä."
Kun usein raskaan rekrytointiprosessin jälkeen on päädytty siihen yhteen henkilöön, niin miksi tämä Match Made In Heaven muuttuu From Hell kokemukseksi?
Miksi kaikki osapuolet ovat usein sitä mieltä että "onneksi pääsin pois/onneksi älysi lähteä?" Missä meni vikaan? Miksi näin tapahtui? Miksi ensimmäiset positiiviset fiilikset ja ilo muuttuu sietämättömäksi juustoksi, jota on pakko niellä, kunnes uusi paikka löytyy? Kenellä on oikeasti varaa tälläiseen? Työnantajan näkökulmasta rekrytointi täytyy aloittaa alusta, kuten myös perehdytys ja se on aikaa ja resursseja vievää.
Onko yrittäjyys ainoa vaihtoehto oman työn miellekkyyden takaamiseksi, vai pystyttäisiinkö tässä vielä innovoimaan? Vincin ainakin osoittaa että se on mahdollista.
Millainen se tulevaisuuden visio sitten voisi olla? Entistä vapaampi työnkuva johon pystyisi aktiivisesti vaikuttamaan. Avoin vuoropuhelu, prosesien kehittäminen ja oman työn vapaa muotoilu ja ideointi. Vapaus valita oman projektit ja kolleegat. Liikkuvuus yrityksen sisällä ja mahdollisuus vaikuttaa siihen missä työnsä haluaa tehdä. Sivusto, ohjelma tai tietokanta, joka mahdollistaisi sen että toisilleen sopivat yritys ja työntekijä löytävät toisensa helposti ja vaivattomasti. Vähän kuin deittipalvelu, mutta nyt mitattaisiin työmaailman yhteensopivuutta.
En minä ainakaan halua olla onnettomassa työsuhteessa, enkä usko että kukaan muukaan sitä kaipaa elämäänsä.
Kylmältä.
Itse olen ollut vierestä katsomassa kun ison yrityksen asenneilmasto muuttuu lämpimästä me-hengestä jääkylmäksi tulostavoitteelliseksi tekemiseksi. Irtisanomiskierros oli armoton, talossa montakymmenta vuotta työtä tehneet potkaistiin pellolle tylysti, osa ulkoistettiin, toimintoja siirrettiin maakuntaan ja samalla ihmisille sanottiin että "muuta perästä tai etsi uusi duuni" sekä kaikki toiminnot vedettiin todella kireälle ja vanhat edut poistettiin. Millainen oli yrityksen tulos ennen kaikkea tätä? Erinomainen.
Olen myös nähnyt kuinka omat esimiehet valehtelevat kirkkain silmin kaiken olevan kunnossa. Ennen joulunpyhiä tulee kuitenkin tyly ilmoitus ketkä eivät enää palaa tammikuussa kohteeseen töihin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Sekä sitten ne kaverien stoorit.
Yhden työpaikalla kommunikaatio on olematonta ja yhteistyö ei pelaa kollegoiden tai esimiesten suuntaan. Työpanosta ei arvosteta ja työn on samaa pakertamista päivästä toiseen.
Toista kaivertaa tietoinen palkoista ja etuuksista säästäminen, etenkin kun kyseessä on kannattava yritystoiminta ja työsuhde on jatkunut pitkään. Myöskään työntekijän ammattitaitoa ei haluta kehittää pyynnöistä huolimatta. Tiedotus ontuu ja ei kulje edes sisäisesti.
Kolmannella olematon perehdytus työtehtäviin, riittämätön budjetti projektien toteuttamiseen ja turhissa kokouksissa istuminen.
Neljännellä työvoimaimatoimiston painostuksesta hankittu turha tutkinto. Työharjoittelussa käy nopeasti ilmi, että esimies ei pidä harjoittelijastaan ja sulkee tämän työyhteisön ulkopuolelle.
Viidennen omat esimiehet eivät omaa riittävästi johtamisosaamista, työympäristön ongelmiin ei haluta kiinnittää huomiota tai ne kielletään kokonaan.
Kuudennella narsistiset esimiehet vaikeuttavat työntekoa. Tuki ja arvostus puuttuvat kokonaan.
Seistsemännellä fiilistä kiristää HR-osaston mielipide siitä, että työntekijän pitäisi olla yritykselle kiitollinen, kun työnkijät saavat jo niin paljon. Kiitollisuutta pitäisi osoittaa, eikä kyseenalaistaa vinossa olevia asioita, eikä etenkään tuoda mietteitään julkisuuteen.
Kaikki ovat sanoneet samaa: "Oon tässä katellut muita töitä."
Kun usein raskaan rekrytointiprosessin jälkeen on päädytty siihen yhteen henkilöön, niin miksi tämä Match Made In Heaven muuttuu From Hell kokemukseksi?
Miksi kaikki osapuolet ovat usein sitä mieltä että "onneksi pääsin pois/onneksi älysi lähteä?" Missä meni vikaan? Miksi näin tapahtui? Miksi ensimmäiset positiiviset fiilikset ja ilo muuttuu sietämättömäksi juustoksi, jota on pakko niellä, kunnes uusi paikka löytyy? Kenellä on oikeasti varaa tälläiseen? Työnantajan näkökulmasta rekrytointi täytyy aloittaa alusta, kuten myös perehdytys ja se on aikaa ja resursseja vievää.
Onko yrittäjyys ainoa vaihtoehto oman työn miellekkyyden takaamiseksi, vai pystyttäisiinkö tässä vielä innovoimaan? Vincin ainakin osoittaa että se on mahdollista.
Millainen se tulevaisuuden visio sitten voisi olla? Entistä vapaampi työnkuva johon pystyisi aktiivisesti vaikuttamaan. Avoin vuoropuhelu, prosesien kehittäminen ja oman työn vapaa muotoilu ja ideointi. Vapaus valita oman projektit ja kolleegat. Liikkuvuus yrityksen sisällä ja mahdollisuus vaikuttaa siihen missä työnsä haluaa tehdä. Sivusto, ohjelma tai tietokanta, joka mahdollistaisi sen että toisilleen sopivat yritys ja työntekijä löytävät toisensa helposti ja vaivattomasti. Vähän kuin deittipalvelu, mutta nyt mitattaisiin työmaailman yhteensopivuutta.
En minä ainakaan halua olla onnettomassa työsuhteessa, enkä usko että kukaan muukaan sitä kaipaa elämäänsä.
lauantai 19. heinäkuuta 2014
Visio tulevaisuudesta yrityksen näkökulmasta
Microsoft ilmoitti taas kerran isoista irtisanomisista ja ne osuvat raskaasti Suomeen. Moni varmasti pohtii että miksi? Miksi Suomi jossa työvoima on koulutettua ja jossa on pitkä historia matkapuhelin alalla? Vastaus on yksinkertainen: Korkea verortus. Pakollisten verojen lisäksi työntekijämaksut tekevät työnkijöiden pitämissen alalla kuin alalla todella kalliiksi. Kilpailu on globaalia ja me häviämme sen usein mitä tulee hintaan. Parhaiten pärjäävät yritykset, jotka kilpaisevat Suomen sisäisillä markkinoilla. Kun siirrytään rajojen yli, peli muuttuu.
Yritykset hakevat jatkuvaa kasvua. Myynnin kasvu, tuloksen kasvu, yrityksen kasvu ja niin edelleen. Yhteiskuntamme perustuu jatkuvaan kasvuun ja kasvua haittaavia tekijöitä siedetään huonosti. Työntekijät mahdollistavat kasvun, mutta ovat samalla monen yrityksen näkökulmasta myös pakollinen menoerä johon halutaan panostaa vain se pakollinen minimi.
Verot ja uudet säännökset eri aloilla syövät tulosta ja se pakottaa yritykset hakemaan tapoja säästää vimmatusti. Klassisia tapoja toimistoissa ovat: siivouksen kilpailutus ja vaihto halvempaan sekä siivouskertojen harvennus. Kopiopaperin vaihto halvempaan, pullan ja kahvien tarjoamisen lopettaminen kokouksissa, ilmaisten työharjoittelijoiden palkkaus, toimistotarvikkeiden vaihto edullisempaan, TYKY-päivien karsiminen, kertakäyttö kahvimukien ja lusikoiden poisto ja niin edelleen. Kun kaikki mahdollinen ja mahdoton on tällä saralla tehty, joko samaan aikaan on alettu karsimaan työvoimaa tai tätä harkitaan. Tässä kohtaa liikutaan hankalissa vesissä. Miten monta tyyppiä voidaan potkaista pellolle? Missä menee se raja jossa leikkaukset alkavat syödä tulosta? Tuleeko halvemmaksi palkata ulkoistettua työvoimaa? Millaisen taakan työntekijän harteille voi laittaa ennen kuin palkkaa on pakko nostaa?
Kuten aikaisemmin todettua, yritykset sietävät heikosti kasvun ja tuloksen heikentymistä. Nyt eletään siirtymäaikaa vanhastasta uuteen, ja tämä on se jolloin monia tulee sattumaan.
Yhtenä aamuna istuessani taas kerran A-junassa aloin miettimään miltä Helsinki näyttäisi jos täällä olisi siirrytty etätyöskentelyyn. Ja miksi siihen siirryttäisiin?
Varmasti jossain kohtaa yritykset siirtyvät työskentelemään "virtuaalitoimistoihin" joka käytännössä tarkoittaa sitä että yrityksella ei ole enää fyysistä toimistoa, vaan lähes kaikki työskentevät kotoa käsin. Miksi? Kustannusten takia. Kun kaikkialta muualta on jo leikattu, ovat toimistotilat seuraava kohde. Ensin siirretään toimisto mahdollisesti kaupungin laitamille ydinkeskustasta, sen jälkeen ehkä lähimpään kuntaan jossa verotus on myötämielisin ja sen jälkeen kenties maakuntaan. Pian todetaan että samat työt voisi tehdä kustannustehokkaammin jos toimistoa ei olisi ollenkaan.
Pankit toimivat tällä segmentillä suunnannäyttäjinä. Monet asiakaspalvelijat vastaajat puhelimeen ja sähköposteihin aivan muualta kuin missä pääkonttori sijaitsee ja suurinosa on ulkoistettua työvoimaa.
Yritykselle on vapauttavaa, jos sen ei tarvitse kantaa huolta työntekijästään. Siksi vuokratyövoima on suosittua. Kenties halvempaa, helpompaa päästä työntekijästä eroon nopeasti ja siitä ei tarvitse ottaa mitään päänvaivaa. Kaikki hoituu maksamalla välitysvirman laskun.
Kuvitellaan siis että 10-vuoden kuluttua meillä ei ole enää fyysisiä toimistoja, miltä siis Helsinki näyttää?
Meillä ei ole enää tiettyihin kellonaikoihin sidottuja ruuhkia. Ihmiset eivät enää suunnittele elämäänsä työpaikan sijainnin perusteella ja ovat vapaita toteuttaaan unelmansa. Moni toteuttaa etuajassa eläkehaaveensa maalle muutosta, nyt sille ei ole enää esteitä. Helsinki huomaa pian olevansa tilanteessa jossa maalla ja asunnoilla keinottelu on tullut päätepisteeseen. Asuntoja on enemmän kuin innokkaita muuttajia. Toimistorakennuksia joko puretaan, muutetaan varastoiksi tai asunnoiksi. Kahviloissa istuu enemmän päiväsaikaan ihmisiä tekemässä töitä ja työpisteen vuokraaminen toimistohotellista on suosittua.
Ketkä hyötyvät tästä trendistä? Maakunnan ja kylät saavat paluumuuttoa, IT-yritykset kehittävät virtuaalisia työympäristöjä ja uusia tuoteitteita, kahvilat ja toimistohotellit kokevat kasvua, ruuhkat vähentyvät, parisuhteet ja perheet voivat paremmin, kun kotona ollaan enemmän läsnä ja elämänlaatu paranee. Elämä suunnitellaan niin että kaikki on lähellä ja autoa ei juurikaan tarvita, lyhyet matkat liikutaan polkupyörällä tai laatikkopyörällä.
Ketkä häviävät? Isot kaupungit menettävät asukkaita, asunnoilla keinottelijat ja asunnostaan yihintaa aikanaan maksaneet asukkaat, luultavasti verotulot vähentyvät valtiolta radikaalisti, huoltoasemat bensiinin myynnin vähennyttyä, autokaupat ja rakennusliikkeet, siivousfirmat ja oletettavasti vuokratyöfirmat.
Seuraavaksi pohdin samoja näkymiä työntekijän näkökulmasta.
Yritykset hakevat jatkuvaa kasvua. Myynnin kasvu, tuloksen kasvu, yrityksen kasvu ja niin edelleen. Yhteiskuntamme perustuu jatkuvaan kasvuun ja kasvua haittaavia tekijöitä siedetään huonosti. Työntekijät mahdollistavat kasvun, mutta ovat samalla monen yrityksen näkökulmasta myös pakollinen menoerä johon halutaan panostaa vain se pakollinen minimi.
Verot ja uudet säännökset eri aloilla syövät tulosta ja se pakottaa yritykset hakemaan tapoja säästää vimmatusti. Klassisia tapoja toimistoissa ovat: siivouksen kilpailutus ja vaihto halvempaan sekä siivouskertojen harvennus. Kopiopaperin vaihto halvempaan, pullan ja kahvien tarjoamisen lopettaminen kokouksissa, ilmaisten työharjoittelijoiden palkkaus, toimistotarvikkeiden vaihto edullisempaan, TYKY-päivien karsiminen, kertakäyttö kahvimukien ja lusikoiden poisto ja niin edelleen. Kun kaikki mahdollinen ja mahdoton on tällä saralla tehty, joko samaan aikaan on alettu karsimaan työvoimaa tai tätä harkitaan. Tässä kohtaa liikutaan hankalissa vesissä. Miten monta tyyppiä voidaan potkaista pellolle? Missä menee se raja jossa leikkaukset alkavat syödä tulosta? Tuleeko halvemmaksi palkata ulkoistettua työvoimaa? Millaisen taakan työntekijän harteille voi laittaa ennen kuin palkkaa on pakko nostaa?
Kuten aikaisemmin todettua, yritykset sietävät heikosti kasvun ja tuloksen heikentymistä. Nyt eletään siirtymäaikaa vanhastasta uuteen, ja tämä on se jolloin monia tulee sattumaan.
Yhtenä aamuna istuessani taas kerran A-junassa aloin miettimään miltä Helsinki näyttäisi jos täällä olisi siirrytty etätyöskentelyyn. Ja miksi siihen siirryttäisiin?
Varmasti jossain kohtaa yritykset siirtyvät työskentelemään "virtuaalitoimistoihin" joka käytännössä tarkoittaa sitä että yrityksella ei ole enää fyysistä toimistoa, vaan lähes kaikki työskentevät kotoa käsin. Miksi? Kustannusten takia. Kun kaikkialta muualta on jo leikattu, ovat toimistotilat seuraava kohde. Ensin siirretään toimisto mahdollisesti kaupungin laitamille ydinkeskustasta, sen jälkeen ehkä lähimpään kuntaan jossa verotus on myötämielisin ja sen jälkeen kenties maakuntaan. Pian todetaan että samat työt voisi tehdä kustannustehokkaammin jos toimistoa ei olisi ollenkaan.
Pankit toimivat tällä segmentillä suunnannäyttäjinä. Monet asiakaspalvelijat vastaajat puhelimeen ja sähköposteihin aivan muualta kuin missä pääkonttori sijaitsee ja suurinosa on ulkoistettua työvoimaa.
Yritykselle on vapauttavaa, jos sen ei tarvitse kantaa huolta työntekijästään. Siksi vuokratyövoima on suosittua. Kenties halvempaa, helpompaa päästä työntekijästä eroon nopeasti ja siitä ei tarvitse ottaa mitään päänvaivaa. Kaikki hoituu maksamalla välitysvirman laskun.
Kuvitellaan siis että 10-vuoden kuluttua meillä ei ole enää fyysisiä toimistoja, miltä siis Helsinki näyttää?
Meillä ei ole enää tiettyihin kellonaikoihin sidottuja ruuhkia. Ihmiset eivät enää suunnittele elämäänsä työpaikan sijainnin perusteella ja ovat vapaita toteuttaaan unelmansa. Moni toteuttaa etuajassa eläkehaaveensa maalle muutosta, nyt sille ei ole enää esteitä. Helsinki huomaa pian olevansa tilanteessa jossa maalla ja asunnoilla keinottelu on tullut päätepisteeseen. Asuntoja on enemmän kuin innokkaita muuttajia. Toimistorakennuksia joko puretaan, muutetaan varastoiksi tai asunnoiksi. Kahviloissa istuu enemmän päiväsaikaan ihmisiä tekemässä töitä ja työpisteen vuokraaminen toimistohotellista on suosittua.
Ketkä hyötyvät tästä trendistä? Maakunnan ja kylät saavat paluumuuttoa, IT-yritykset kehittävät virtuaalisia työympäristöjä ja uusia tuoteitteita, kahvilat ja toimistohotellit kokevat kasvua, ruuhkat vähentyvät, parisuhteet ja perheet voivat paremmin, kun kotona ollaan enemmän läsnä ja elämänlaatu paranee. Elämä suunnitellaan niin että kaikki on lähellä ja autoa ei juurikaan tarvita, lyhyet matkat liikutaan polkupyörällä tai laatikkopyörällä.
Ketkä häviävät? Isot kaupungit menettävät asukkaita, asunnoilla keinottelijat ja asunnostaan yihintaa aikanaan maksaneet asukkaat, luultavasti verotulot vähentyvät valtiolta radikaalisti, huoltoasemat bensiinin myynnin vähennyttyä, autokaupat ja rakennusliikkeet, siivousfirmat ja oletettavasti vuokratyöfirmat.
Seuraavaksi pohdin samoja näkymiä työntekijän näkökulmasta.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Viikon kuumat #1
Viikon kaikki mielenkiintoisimmat uutiset on nyt jostain kumman syystä julkaistu tänään HS Verkossa.
Stockan kello näyttää kovia taloudellisia aikoja
Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio
Piilotyöttömyys Suomessa jo lähes 1990-luvun tasolla
Kyllä, muutos on käynnissä ja samaan aikaan monella eri rintamalla. Äärettömän toivoa antavana pidän meidän nuorten uskallusta ottaa oma elämä haltuun ja irtautua vallalla olevasta systeemistä. En itse pidä vanhan rahan linnakkeiden (=eläkevakuutusyhtiöiden) pöhöttyneestä tavasta olla ja elää. Tuskin tulen ikinä mitään eläkettä saamaan, vaikka maksaisin itseni kipeäksi. Mielummin säästän itse ja katson minne asti se kantaa.
"Vaikeaksi tämän tekee se, että käynnissä on samaan aikaan sekä ilmastonmuutos että tsunami."
Veit sanat suustani.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Verkostoituminen ja kohdemaahan tutustuminen
Muuttoa ulkomaille kannattaa valmistella huolella ja välttää hetkellisesti tai äkillisesti tullutta "Nyt mä meen" fiilistä. Myöskään asioita pakeneminen ei auta, vaan luultavasti löydän ne edestäsi viimeistään jossakin vaiheessa.
Jos työnantajasi ei lennätä sinua kohdemaahan, vaan lähdet itse, olisi hyvä käydä vähintään lomalla parikin kertaa kohdemaassa. Kulttuurishokki iskee aivan varmasti jossakin kohtaa. Itse muistan olleeni aivan palasina ruokakaupassa jossa kukaan ei puhunut englantia ja yritin etsiä jotain elintärkeää. Tai se kerta kun 4 poliisia jututtaa espanjaksi huoltoasemalla kesken pyörälenkin ja yhteistä kieltä ei ole. Kylmiltään uudessa maassa asuvana shokki saattaa olla uuvuttava kokemus. Pahimmillaan se musertaa ja lamauttaa niin että mistään ei tule yhtän mitään.
Tutustu paikallisiin suomalaisiin ja ota selvää etukäteen mahdollisimman paljon. Vaikka et olisikaan viellä selvillä siitä mitä aiot paikan päällä tehdä, niin kontaktit siloittavat uutta elämääsi myöhemmin huomattavasti. On aina helpompaa kysyä tutulta terveydenhoitajalta paikallisesta terveydenhuollosta tai yritystä pyörittävältä henkilöltä mistä löytyy hyvä paikallinen tilitoimisto. Yleensä ihmiset vastaavat kysymyksiin mielellään. Suomalaisia tapaa helpoiten paikallisissa baareissa joita en nyt tässä ala listaamaan.
Facebookissa toimii lukuisia ryhmiä, mm. aurinkorannikon asunnonvälitykseen, työpaikkoihin ja tavaranvaihtoon liittyen. Jos bongaat mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen jossa sinun ja työnantajan speksit kohtaavat, älä epäröi lähettää työpaikkahakemusta vaikka et vielä paikkalla olisikaan. Tämä saattaa myöhemmin poikia hyviä kontakteja suuntaan jos toiseen.
Useimmat työpaikat täytetään tuttujen välityksellä: joku tuntee aina jonkun joka olisi hyvä tähän hommaan. Mol.fi:ssä taas edustettuina ovat lähinnä puhelinmyynti.
Faktoja:
-Espanjassa palkataan mieluiten autonomona (toiminimi) tai pimeänä.
-Tuntipalkka on noin 7-10 euroa.
-Minimipalkka/kk vähän yli 600 euroa (nettona).
Yleisimmät työpaikat aurinkorannikolla:
-Puhelinmyyjä
-Tarjoilija
-Baarimikko
-Kokki
Näissä töissä yleensä suomen kieli riittää. Mikäli haluat paremmin palkattua työtä, on useimmiten vaatimuksena suomen, englannin, ruotsin ja espanjan kielten hallitseminen. Nettopalkka näissä asiakaspalvelutöissä pyörii useimmiten 1300-1500 eurossa.
Jos taas puhut hyvin englantia, kannattaa tähyillä englantilaisesta yhteisöstä töitä ja verkostoitua myös sinne. Thinkspain nimisellä sivustolla on myös listattuna työpaikkoja ja ilmaistu selkeästi kielivaatimukset.
Jos työnantajasi ei lennätä sinua kohdemaahan, vaan lähdet itse, olisi hyvä käydä vähintään lomalla parikin kertaa kohdemaassa. Kulttuurishokki iskee aivan varmasti jossakin kohtaa. Itse muistan olleeni aivan palasina ruokakaupassa jossa kukaan ei puhunut englantia ja yritin etsiä jotain elintärkeää. Tai se kerta kun 4 poliisia jututtaa espanjaksi huoltoasemalla kesken pyörälenkin ja yhteistä kieltä ei ole. Kylmiltään uudessa maassa asuvana shokki saattaa olla uuvuttava kokemus. Pahimmillaan se musertaa ja lamauttaa niin että mistään ei tule yhtän mitään.
Tutustu paikallisiin suomalaisiin ja ota selvää etukäteen mahdollisimman paljon. Vaikka et olisikaan viellä selvillä siitä mitä aiot paikan päällä tehdä, niin kontaktit siloittavat uutta elämääsi myöhemmin huomattavasti. On aina helpompaa kysyä tutulta terveydenhoitajalta paikallisesta terveydenhuollosta tai yritystä pyörittävältä henkilöltä mistä löytyy hyvä paikallinen tilitoimisto. Yleensä ihmiset vastaavat kysymyksiin mielellään. Suomalaisia tapaa helpoiten paikallisissa baareissa joita en nyt tässä ala listaamaan.
Facebookissa toimii lukuisia ryhmiä, mm. aurinkorannikon asunnonvälitykseen, työpaikkoihin ja tavaranvaihtoon liittyen. Jos bongaat mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen jossa sinun ja työnantajan speksit kohtaavat, älä epäröi lähettää työpaikkahakemusta vaikka et vielä paikkalla olisikaan. Tämä saattaa myöhemmin poikia hyviä kontakteja suuntaan jos toiseen.
Useimmat työpaikat täytetään tuttujen välityksellä: joku tuntee aina jonkun joka olisi hyvä tähän hommaan. Mol.fi:ssä taas edustettuina ovat lähinnä puhelinmyynti.
Faktoja:
-Espanjassa palkataan mieluiten autonomona (toiminimi) tai pimeänä.
-Tuntipalkka on noin 7-10 euroa.
-Minimipalkka/kk vähän yli 600 euroa (nettona).
Yleisimmät työpaikat aurinkorannikolla:
-Puhelinmyyjä
-Tarjoilija
-Baarimikko
-Kokki
Näissä töissä yleensä suomen kieli riittää. Mikäli haluat paremmin palkattua työtä, on useimmiten vaatimuksena suomen, englannin, ruotsin ja espanjan kielten hallitseminen. Nettopalkka näissä asiakaspalvelutöissä pyörii useimmiten 1300-1500 eurossa.
Jos taas puhut hyvin englantia, kannattaa tähyillä englantilaisesta yhteisöstä töitä ja verkostoitua myös sinne. Thinkspain nimisellä sivustolla on myös listattuna työpaikkoja ja ilmaistu selkeästi kielivaatimukset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)