Oho, nyt se kuoli - pohdintaa bloggaamisesta

Blogi, tuo nettiin lisää sisältöä tuottava sivusto, jota usein inhotaan ja väheksytään. Itselleni blogien lukeminen on nautinto; kun törmään loistavaan blogiin, on se joka kerta samanlainen mielihyvää tuottava lähde kuin eriomainen elokuva, kirja, valokuva, tee, suklaa, urheilu tai muu aivoissa ärsykettä tuottava asia. Koukussa ollaan ja vahvasti. 

Mikä on hyvän blogin salaisuus? Sen täytyy osua lukijan mielenkiinnon kohteisiin, puhutella, luoda lukijassa tunteita, samaistumista ja olla ennen kaikkea rehellinen. Perin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa.  

 

Blogi on erinomainen tapa saada omaa ääntä kuuluviin, mutta samalla todella haastava alusta yrityksen tarpeisiin. Yrityksillä kun harvoin on mitään oikeasti mielenkiintoista ja tunteita herättävää sanomaa jaettavaksi asti ja tämä on se syy miksi yrityksen on haastavaa onnistua bloggauksessa.  
 

Vuoden yritys blogi -sarjan voittaja on OP-Pohjola. Taloudessa.fi - blogi on menestyvä, koska kirjoittajilla on kasvot, lukija tietää tarkasti kenen tekstiä lukee. Kirjoittajia on useita, joten saman aihepiirin ympäriltä on mahdollista kirjoittaa useasta eri näkökulmasta mielenkiintoisesti. OP-Pohjola on antanut kirjoittajille vapaat kädet ja se näkyy. Yrityksen värit ja logot näkyvät blogissa, mutta se ei ole suoranainen markkinointialusta pankin omille tuotteille. Siksi minäkin palaan sinne toistuvasti.  

Hatunoston arvoinen suoritus jäyhältä pankilta! Miksi vain harvat yritykset sitten seuraavat perässä? Osittain siksi, että blogi harvoin itsessään tuottaa rahaa, vaan on melko puhdas kuluerä. Lisäksi vaatii kylmiä hermoja antaa bloggaajalle täysi vapaus kirjoittamisen suhteen ja vielä maksaa siitä. Monikaan bloggaaja ei lähde edes rahan takia kirjoittamaan sisältöä asiakkaalle, jos työhön liittyy reunaehtoja sivukaupalla. Hyvä blogiteksi vie todella paljon aikaa. Rajoittamalla tätä luovaa prosessia saadaan harvoin yhtään mitään hyvää tai kaunista aikaiseksi. Lähinnä onttoa pahvia ja vihainen maksava asiakas. 

Jos siis olet ajatellut kysyä bloggaajaa nostamaan yrityksesi profiilia, älä suutu jos tämä kieltäytyy tarjottuasi pähkinöitä tai banaaneja korvaukseksi. Emme me apinoita sentään ole, vaikka saattaa näyttää siltä, että tekstiä syntyy kunhan vain vähän viitsii naputella.

Vaikka ulkomailla on monia rahallisesti hyvin menestyviä bloggaajia ja blogeja, astutaan heikoille jäille kun menestyvällä blogilla aletaan tekemään rahaa. Olen nähnyt surullisia esimerkkejä miten kymmeniätuhansia kävijöitä kuukaudessa houkuttavaa blogia on alettu sulauttamaan osaksi yritystä ja samalla mokattu blogin sisällössä. Kun ennen hauska ja mielenkiintoinen blogi muuttuu mainoksia pursuavaksi markkinointikanavaksi, kaikkoavat lukijat. Tuon jälkeen on enää todella vaikea muuttaa kurssi takaisin entiseen ja vakuuttaa lukijat siitä että sisältö ei ole pelkkää maksettua mainosta. Kirsikkana kakun päällä samalla mahdollisesti tuhottiin se vaivalla (tai vahingossa) rakennettu brändi tai imago. 

Miten markkinointiyhteistyö sitten kannattaa toteuttaa blogissa? Project mama on loistava esimerkki tästä. Lukijalle on aina hyvä kertoa, että milloin teksti sisältää jotakin, mistä kirjoittaja on joko saanut rahaa tai tavaraa, eli korvauksen muodossa tai toisessa.  

Älä pidä lukijaa tyhmänä. Itseäni ainakin etoo lukea tekstejä, joissa on selkeää tuotesijoittelua, mutta ei mainintaa onko joku maksanut tästä vai ei. Haluan tietää mitä luen. Bloggaajilta puuttuu vielä ns. vihreät arvot mitä tulee markkinointiin, omatunto onneksi löytyy muutamilta.  

 Mainitsin, että tekstin kirjoitus syö paljon aikaa. Aloin hahmottelemaan tätä lukemaasi tekstiä viikko sitten. Kirjoitan nykyään ensin A4:lle aihepiiriin liittyviä huomioita ja mietteitä. Näitä syntyy yleensä useamman päivän ajan. Jotkut tekstit vaativat pitkää kypsyttelyä, ennen kuin ovat valmiita julkaistavaksi. Haluan kirjoittaa sujuvan soljuvaa tekstiä jota on helppo lukea, joten joudun tekemään melko paljon ajatustyötä. Hommaa vaikeuttaa se että aivoissa raksuttaa moni eri aihepiiri samaan aikaan. Lisäksi pyrin keksimään aina yhden tai kaksi hauskaa lausahdusta tekstin sekaan. Yritin pitkin viikkoa sorvata jotain hauskaa ja nokkelaa oopperan ympärille: "blogin voit tappaa vain kerran, se ei ole kuten ooppera jossa päähenkilö tapetaan kahdesti."  

Pitkin viikkoa etsin oopperaa, jossa päähenkilö kuolisi useaan kertaan. Kahlattuani nipun synopseja (joista osa oli todella masentavaa luettavaa), jouduin luovuttamaan hauskuuden suhteen, idea ei vain toiminut. Kirjoittaja kompastui omaan nokkeluuteensa tällä kertaa.

Paljonko niitä tunteja on mennyt tähän tekstiin? Noin neljä tuntia, eli nopeaa hommaa tämä bloggaus. Tosin jos haluaisin taikoa hatusta nopeaa ja geneerisesti kirjoitettua tekstiä, joissa on yhtä paljon sisältöä kuin iltalehdistön "Julkkis laittoi rohkean kuvan twitteriin, katso!" -tyyppisissä uutisissa, niin kyllähän tuo onnistuisi. Mutta pidäydyn mielummin asiaa sisältävissä teksteissä.

Seikkailu todellisuuteen

Jos ei ole olemassa ilmaisia lounaita, niin ei ole somessakaan jaossa pikavoittoja. Kuitenkin näin tuntuu ajattelevan moni, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia.  

Kun alkaa silmät innosta kiiluen rakentamaan bräniä itsellei tai yritykselle, tulisi muistaa kyseessä olevan pitkä projekti, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, onnea ja sosiaalista pelisilmää.  

Mitä sitten tarvitaan hyvän brändin rakennuspalikoiksi?  

Tyyli:  

Millaista sisältöä ja missä. Mietin tarkasti!  

Aktiivisuutta: 

Koska somessa ei ole tarjolla pikavoittoja, joudut pitkäjänteisesti tuottamaan sisältöä ja seuraamaan muiden tekemistä päivästä toiseen. Et voi vain mennä Twitteriin huutamaan omaa sanomaasi ja poistua sitten takavasemmalle. Kissaa harvemmin kiinnostaa, somea vielä vähemmän.  

Uskottavaa sisältöä: 

Jos tuotat tuhkaa eli epäkiinnostavaa sisältöä ja tyhjänpäiväistä itsestäänselvyyttä, voi sinun olla hieman hankalaa saada sanani/mielipidettäsi/tuotettasi eteenpäin. Mieti uusi näkökulma ja kuorruta se persoonallasi hyvänmaun mukaan.  

Laatua: 

Jos tuotat vaikkapa markkinointimateriaalia, mieti onko se oikeasti tarpeeksi tasokasta, vai kannattaisiko jonkun muun tehdä se puolestasi. Kysy muiden mielipidettä tuottamastasi sisällöstä! Altista ideasi/materiaalisi muiden mielipiteille! Itse olen suunnitellut promokuvia valokuvaajan kanssa. Kun kerroin mitä haluan ja sain kuulla, etten tue omaa brändiäni ottamalla tuon tyyppisiä kuvia. Kuuntelin ja jouduin laimentamaan omaa ideaani alkuperäisestä. Kuitenkin olen kiitollinen kuvaajan pelisilmästä ja ammattitaidosta sanoa mitä ei missään nimessä kannata tehdä.                                                                                                                                                                                      

Kykyä verkostoitua: 

Yksin et pärjää ja vielä huonommin tulet toimeen, jos mustamaalaat muita, pöllit idiksiä, vahdit mustasukkaisesti uusia ideoitasi, et osaa pallotella ajatuksia toisten kanssa, et kuuntele muita, huudat sokeasti omaa viestiäsi etkä anna kiitosta tai kunniaa niille, joille se kuuluu. Sharing is caring ja tekemällä yhteistyötä on elämäsi paljon kivempaa. Ties vaikka sinua pyydettäisiin mukaan johonkin uuteen!  

Trendien seurantaa ja uuden sisäistämistä:  

Ello on nyt in. Tiesithän sinä toki tämän?  
 

Reagointia ja sosiaalista älyä  

Jos saat yhteydenoton, joka ei ole trolli, muttei kuitenkaan nyt aivan sellainen joka sinua kiinnostaisi, muista kuitenkin vastata. Kiitä tarjouksesta! Tai jos saat itse hylsyn, lähetä perään vielä viesti, jossa kiität ja toivot että yhteistyö jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi.  Jos jätät asian vain roikkumaan ilmaan, annat itsestäsi tylyn kuvan. Itselläni on lista henkilöistä, joiden reagoinnin takia en aio heitä suositella eteenpäin tuttavilleni, vaikka muuten olisivat rautaisia ammattilaisia.  

Jos leikit yrityksen kiviseinää, joka on yhtä kylmä ja kiinnostava kuin Lahden kauppatori keskellä pimeintä talvea, voi olla että kärsit imagotappioita melko nopeasti. Jos et ole Care Bear, palkkaa joku muu vastamaan viesteihisi puolestasi.   

                                                                                                            

Nöyryyttä:

Jos saat kritiikkiä tai neuvoja, niin kiitä tai ole neutraali! Älä suutu, älä ala kertomaan miten mielipiteen ilmaissut henkilö on aivan väärässä ja itseasiassa aivan paska tyyppi muutenkin. Jos saat kehuja ja kiitosta, varo ettei tavara nouse hattuun, vaan jatka samaan malliin. Jouninkaupan salaisuus piilee juuri tässä. Sampo on edelleen Sampo, vaikka puoli Suomea on haltioissaan. Jos harmittaa, kerro kaverille privana, se helpottaa. Sitten vain hymyä huuleen ja uutta matskua ulos kaiken kansan nähtäville.  

Okei, sinulla on hallussa kaikki nämä taidot, mutta hommasta ei vaan jostain syystä tule mitään. Viestisi ei mene eteenpäin, ketään ei kiinnosta eikä kassavirtaa ole. Tässä kohtaa voit joko etsiä hyvän workshopin, kysyä kavereiden tai tuttujen mielipidettä, yrittää saada bisnesenkelin joka katsoo päältä ja sparraa missä tökkii tai palkata jonkun muun tekemään yrityksen markkinointia. Jos olet sitä mieltä, että olet täydellinen ja muissa on se vika, niin silloin olet avun ulottumattomissa. Sorry.

Jos kyseessä on henkilökohtainen brändisi, muista että palkatun henkilön on melko vaikeaa leikkiä juuri sinua! Jos et itse jaksa somessa pyörimistä ja läsnäoloa omana itsenäsi, on henkilökohtaisen brändin rakentaminen todella haastavaa. Sähköposteihin voi aina vastata joku muu, mutta julkisen henkilökohtaisen viestin jakaminen vaatii jo pitkää perehdyttämistä ja todella pitkälle luotua imagoa. Siitä on aitous kaukana.   

                                  

Löysin Jani Rajaniemen kautta hirvittävän hyvän työkalun oman brändin mittaamiseen ja tämä työkalu on Klout!

  

Olen aivan haltioissani tästä palvelusta. Yksinkertainen, tehokas ja kertoo juuri sen mitä sinun pitää tietää omasta vaikutusvallastasi ja brändistäsi. Oma scoreni on kirjoitushetkellä 52. Mikä sinun on?  

Mitä väliä tällä on? Tottakai tällä on väliä! Jos et usko, katso nämä videot. 

What is Klout? How-to Measure Social Influence?

Social Media & Klout to Build Solid Business

 

Missä sisältöä sitten kannattaa jakaa? Tämä on vähän makuasia. Itse olen todennut, että ammattillisessa mielessä kolme kuningasta ovat Twitter, Linkedin ja Pinterest. 

Twitterissä pystyt seuraamaan ja keskustelemaan suoraan  Suomen ykkösvaikuttajien kanssa. Keskustelu ja jakaminen ovat ne ominaisuudet, jotka viehättävät itseäni kaikista eniten. Huonoa on taas se oman kilven kiillotus. Jos sinä saat ylennyksen tai hienon pestin, niin älä herranjumala twiittaa itsestäsi 15 uutista tai jaa muiden twiittejä itsestäsi! Näyttää meinaan aika karmaisevalta. Mielummin kiitä henkilökohtaisesti jokaista twiittaajaa joka sinut mainitsee. Näin saat säilytettyä henkilökohtaisen, lämpimän ja tarpeeksi nöyrän otteen. Reagoi jokaiseen twiittiin, jossa sinut mainitaan ja suoriin kysymyksiin pitäisi jaksaa vastata. Onko liian vaikeaa painaa edes tykkää-tähteä? Jos et jaksa tätä tehdä, saatat olla hieman väärässä paikassa. Muista kiittää ja antaa kunnia niille joille se kuuluu. Tässä opas aloittamiseen.

LinkedIn on aivan mainio paikka ammatillisen sisällön jakamiseen. Harmi vain, että oma piirini on vielä melko suppea sekä passiivinen. Mene, ole, tuota, jaa, keskustele! Nyt!  

Pinterest! Kerro se kuvina! Luo boardeja ammatillisen kiinnostuksen mukaan, seuraa muita ja ime vaikutteita. Toimii muuten kivasti blogin kuvituksen etsimisessä ja inspiraation lähteenä. 

Miksi jätin Facebookin ulkopuolelle? Loistava työkalu sen virallisen yrityksen sivun kautta, mutta omalla seinälläni yritän välttää ammattillisen sisällön jakamista. Haluan jakaa siellä jotain aivan muuta, kuin mitä muualla jaan (=kissavideoita), sekä nähdä mitä kavereilleni kuuluu. Työasiat istuvat siihen huonosti ja osa ärsyyntyy jos erehdyn jotain jakamaan.

Mitäs seuraavaksi? Olet suunnitellut miten brändäät itsesi, olet joka puolella vaikuttamassa ja jakamassa sisältöä. Kuvittelit tekeväsi X työtehtäviä ja saavasi kuussa Y määrän dineroja.  Mutta näyttää  siltä, että elämä ajaa sinua aivan eri suuntaan kuin halusitkaan eikä homma skulaa.           

            

Tässä viisaus Jouko Aaltosen kirjasta; Seikkailu todellisuuteen - dokumenttielokuvan tekijän opas.  

"Voiko dokumenttielokuvaan tehdä käsikirjoituksen? Kyllä ja ei. Kyse on siitä, miten käsikirjoitus määritellään. Fiktiossa se on tarkka kuvaus elokuvan tapahtumista, tehtävän elokuvan rakennepiirrustukset tai pienoismalli. Tälläistä yksityiskohtaista käsikirjoitusta dokumenttielokuvaan ei voi kirjoittaa, koska dokumanttielokuvan teko on avoin prosessi. Tekijä ei voi tietää tarkasti etukäteen, mitä kameran edessä tulee tapahtumaan." 

Kuulostaa aivan elämältä.

Aina tulee päiviä jolloin twiittisi ei uppoa, kukaan ei tykkää kuvastasi Instagramissa, et saa noteerauksia Pinterestissä, joku yrittää viilata linssiin ja Klout scoresi uppoaa kuin Titanic ja kaverisi aukoo sinulle vielä päätään Facebookissa. Älä lannistu, tämä on se kohta jossa vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Ville Tolvanen kirjoitti tänään omien tähtihetkien tunnistamisesta. Oma lääkkeeni huonojen päivien varalle on näiden hetkien kirjoittaminen lapuille ja niiden pitäminen esillä. Näin saan buustattua omaa tekemistäni silloin kun sitä eniten kaipaan. Valitettavasti kukaan muu ei sitä puolestani tee.

Bullshit bingoa Aurinkorannikolla

30 päivää elämää Espanjassa takana. On ollut äärimmäisen valaisevaa kokea, miltä tuntuu olla mamu tai espanjalaisittain gringo. Mielenkiintoista on ollut etenkin se, miten heijastan omaa kulttuuritaustaani uuteen ympäristöön ja mihin olen huomannut kiinnittäneeni; todella moni asia on ehtinyt herättää ihmetystä ja kummastusta tässä kulkijassa.

Olen tituuleerannut itseäni some-natiiviksi ja täällä olen joutunut aivan vieraalle maaperälle. Suurinosa Yrityksistä ole somessa, tai jos ovat niin preesens on valitettavasti ueimmiten huono. Täällä verkostoituminen tapahtuu ottamalla joko suoraan yhteyttä itse yritykseen tai sitten istuutumalla suomibaariin ja tutustumaan ihmisiin. Baarit ovat täällä ihmisen olohuoneita ja niitä paikkoja, joissa luodaan ne kontaktit.

Kaikki ovat kyllä Facebookissa henkilökohtaisella profiilillaan, mutta useilta yrityksiltä tuo markkinointikanava puuttuu aivan kokonaan. Ne yritykset, joilta Facebookprofiili löytyy, kulkevat useimmisten yksityishenkilön profiililla, esimerkiksi fuengirola.fi! Täällä se on ilmeisen ok ja useilla yrityksillä onkin satoja kavereita. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan perustaa avoin keskusteluryhmä, mutteei virallista sivua. En ymmärrä miksi täällä toimitaan näin, imagollisessa mielessä tuo melko ongelmallista. Twitter ja LinkedIn taitavat olla jo harvinaisempia.

Miten täällä sitten mainostetaan? Lehdessä! Printtimedia voi hyvin ja kukoistaa. Seurailin sivusta paikallista Rock the School -hyväntekeväisyystapahtumaa. Olin kuullut kyllä tapahtumasta kasvotusten itse esiintyviltä artisteilta, mutta ainoan mainoksen näin sitten fuengirola.fi lehdessä.
Netissä tilaisuutta ei mainostettu mitenkään mikä on sääli. Facebooktapahtumaa ei oltu luotu ja Mesenaatti.me kampanja olisi voinut olla kanava mm. Suomessa asuvien entisten opiskelijoiden ja näiden perheiden tavoittamiseen. Vastineeksi olisi voinut teettä vaikka T-paidan ja Twitterillä olisi saattanut tavoittaa myöskin lahjoittajia. Ilmeisesti tapahtuma oli ollut kuitenkin menestys, mikä on hieno asia.

Suomalaiset yritykset eivät ole täällä kokeneet samanlaista rakennemuutosta kuin mikä Suomessa on meneillään. Täällä eletään jotain 2000-luvun alkua henkisessä mielessä. Netti on olemassa, mutta se ei ole tärkeä missään muodossa. "Ei meidän tarvitse markkinoida" -henki on melko vahva.

Verkostoitumisen kannalta tämä on haastavaa. Miten tarkistat toisen referenssit, kun netissä on tuurilla käyntikortin virkaa toimittava kotisivu, josta ei irtoa mitään tietoa? Olen ratkaissut tämän kysymällä muilta. Jos satun samaan illallispöytään toisen yrittäjän kanssa, kysyn melko suoraan mikä tämä toinen tapaamaani henkilö on miehiään. Miksi? Aurinkorannikko on täynnä kaiken maailman vipeltäjää ja karkeasti voi sanoa kaikkien tuntevan toisensa. Näin vältyn sudenkuopilta, enkä tee esimerkiksi työtä henkilölle/yritykselle jolta en tule saamaan maksua ikinä. Bullshit bingoa parhaimmillaan.

Toinen kategoriansa ovat ne muutamat netissä ammattimaisesti hääräävät tyypit. Suomessa tyhjistä sanoista joutuu aina nopeasti vastuuseen. Täällä taas voi harrastaa tyhjää small talkkia, tyhjiä lupauksia ja oman kilven loputonta kiillotusta muiden kustannuksella ilman seuraamuksia.

Täällä jos missä henkilökohtainen brändi muotoutuu muiden mielipiteen kautta silloin kun et ole itse paikalla kuulemassa totuutta.

Toisen puoliskon tuosta verkostoitumisesta olen hoitanut netissä. Etenkin Twitterin voima on yllättänyt minut aivan täysin. Sain sparrausta twiittailun uudelleen aloittamiseen Facebookin somerekry -ryhmästä jossa on monta rautaista ammattilaista jakamassa loistavia neuvoja. Seurailin hetken aikaa muiden twiittejä ja mietin millaista sisältöä haluan alkaa jakaa. Tässä kohtaa tein sitten ensimmäisen virheeni. Aloin yllättäen saamaan Twitterin ja About.me sivuni välityksellä kiinnostuneita yhteydenottoja.

Muuten ihan hieno homma, mutta oma.com -domain puuttuu, työsähköposti puuttuu, toiminimi ei ole vielä pystyssä, valokuvaajan kanssa on sovittu vasta alustavasti kuvauksesta, Cv on, mutta ne referenssit! Puuttuu! Miksi? Koska en uskonut siihen että tuo voisi olla oikeasti se potentiaalinen väline asiakashankinnassa ja olin päättänyt harrastaa syyskuun kevyttä verkostoitumista ja lomailua. Hopeareunuksena tässä voi nähdä sen että jos toimialasi on vähän eksoottisempi, niin se toimii jo itsestään markkinoivana elementtinä. Hei siistiä, VA! Mitä sinä pystyisit tekemään minulle?

Olen kokenut kotona paskahalvaus-naamapalmuhetkiä todettuani, että olen mokannut alkumetrit ja vielä ihan vihreyttäni. Onhan se hienoa laittaa sitä CV:tä eteenpäin, mutta ilman kunnon referenssejä on melkoisen vaikeaa saada kauppaa aikaiseksi. Onneksi virheistä voi ottaa opikseen ja pystyy korjaamaan. Älä siis mokaa kuten minä, ole viisaampi!

Lähdin siis viattomasti ongelle aurinkoisena päivänä laiturin nokkaan. Vapa oli tehty viereisen puun oksasta ja siima haalistunut auringossa ties kuinka pitkään. Ensin käy pikkukalat vähän nykimässä ja matoa menee, mutta  kalaa ei tule. Mutta sitten paikalle sattuu se hauki ja iskee kiinni. Huonostihan siinä käy väärillä välineillä.

Eli jos alat twiittamaan tai muuten myymään itseäsi ammattimielessä, hoida muu preesens ensin kuntoon. Jos et itse osaa, ota ammattilainen, se maksaa kyllä itsensä takaisin.

Tässä vielä kevennykseksi kymmenen käskyä, joilla ryssit sisältömarkkinoinnin.

Meille vai teille?

Huomasin suureksi mielenkiinnokseni että deittisovellus Tinderistä oli saatavilla epävirallinen sovellus Windows puhelimelle. Eli ei kun kokeilemaan. Tovin kuvia selattuani vastaan tulivat kovin tutut kasvot. En osannut yhdistää kenestä on kysymys, joten klikkasin profiilin auki. Sieltä löytyi ainoastaan linkki matkablogiin jota oli kirjoitettu viimeksi vuonna 2011.

En edelleenkään muista missä ja milloin olen tämän ihmisen tavannut, mutta vaikutuksen teki tämä erilainen Tinderin käyttötapa. Kuten Viagra, joska kehitettiin verenpainelääkkeeksi, päätyi aivan toiseen käyttötarkoitukseen. Näin myös deittailuun tarkoitettu sovellus voi saada aivan uusia käyttötarkoituksiä itsensä brändäyksen työkaluna. 

Sosiaalinen media, itsensä brändäys ja markkinointi tuntuu aika pitkälle samalta kuin deittailu. Millaisen kuva haluat itsestäsi antaa, miltä näytät muiden silmissä, mihin sivustoille oma energia kannattaa keskittää, mitä julkaista millekkin sivustolle ja niin edelleen.

Itselläni on nyt kourallinen sivuja jotka kaipaavat kipeästi päivittämistä ja ehostusta. Kysymykset: Mitä mitä osaan? Mitkä ovat minun avainosaamistani? Miten tuon tämän kaiken esille? aiheuttavat harmaita hiuksia ja inspiraation hakua muilta ihmisiltäkun välillä tulee se olo että olet tyhjä paperi tai taulu ilman väriä ja muotoja. Silloin inspiraatio tulee jostain muualta kuin itsestä.

Vaikka se olet yksikkö, josta ollaan tekemässä sitä edustavaa ja milenkiintoa herättävää kiiltokuva tyttöä tai poikaa, muista silti katsoa ympärillesi ja vuorovaikuta. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä missä olet hyvä, pyydä kavereitasi listaamaan positiivisia asioita. Jos taas olet epävarma uuden sivun layoutista tai tekstistä, kysy jälleen muiden mielipidettä rohkeasti. Et ole koskaan yksin, olethan kerännyt jo vähintään facebookkiin joukon ihmisiä jotka tuskin olisivat hyväksyneet tai pyytäneet sinua ystäväkseen jos et  olisi heidän mielestään seuraamisen arvoinen.

Yhteistyö ja verkostoituminen on elintärkeää. Aivan turha pörhistellä vaikkapa toiselle bloggaajalle joka on kanssasi samalla tontilla. Ala tekemään yhteistyötä! Saatat tuplata näkyvyytesi ja saat kaupanpäälle positiivista pöhinää. 

Markkinoinnin kannalta on ehdottoman välttämätöntä että tuot itseäsi esille. Jos koet että et osaa pelata Somessa sen omilla säännöillä tai luoda tarpeeksi tasokasta sisältöä, palkkaa joku tekemään sitä puolesta. Muotibloggaajat alkavat Suomessa heräilemään tähän pikkuhiljaa. Ammattilaista ei kuitenkaan ole pakko palkata, vaan se voi olla se some natiivi naapurinpoika Jani Petteri jolta löytyy know-how ja into siihen tekemiseen.

Meillä on kokonainen uusi sukupolvi joka on ollut netin kanssa tekemisissä koko ikänsä ja tätä reserviä kannattaa hyödyntää. Siellä kyllä tiedetään mistä tuuli tänään puhaltaa ja mikä on in tietyn segmentin keskuudessa. Suomessa valitettavasti tuijotetaan usein papereita, ja muut taidot ja tiedot jäävät vähemmälle painoarvolle ainakin virallisessa rekrytoinnissa.

Muista kuitenkin aina pitää kiinni omista arvoistasi ja siitä kuka olet. Tämä on se joka tekee sinusta bittivirran takaa aidosti mielenkiintoisen persoonan.

-----
Kiitänkin tässä samaan hengenvetoon vielä omaa somessa vaikuttavaa verkostoani, joka inspiroi jakamalla sisältöä, joka taas vaikutti voimakkaasti tähänkin tekstiin. You guys rock!