Viikkoa vajaa kaksi kuukautta elämää takana Espanjassa. Mitä olen oppinut?
1. Ole kärsivällinen
Asiat tapahtuvat täällä tolkuttoman hitaasti. Parasta vetää syvään henkeä, kun alat suunnittelemaan tai sopimaan espanjalaisten kanssa jotain. Kaikki venyy.
2. Plan B on korvaamaton
Pyörittelen täällä edelleen peukaloita ulkomaalaisten yritysten laskuttamisessa. 2/3 tuloistani muodostuu tuosta segmentistä. Espanjan verovirasto märehtii edelleen päätöstä intra-community ID:stä, joten voin vain haikeana tuijotella lähteviä laskuja ja odottaa.
3. Tilitoimisto ei ole vastuussa kirjanpidosta
Tosiaan. Paikallisen lain silmissä sinä olet vastuussa siitä. Jos tilitoimistosi ryssii jotain, sinä olet vastuussa, he eivät. Älä siis palkkaa sokkona ketään, vaan kysy tutuilta suosituksia keneen voi oikeasti luottaa.
4. Säännöt ja määräykset muuttuvat lennossa
Se mikä oli eilen, oli eilen. Tänään on tänään ja piste.
5. Säännöt ja tavat vaihtelevat
Se mikä toimii tietyllä tavalla Fuengirolassa, ei toimi samoin Benalmadenassa, puhumattakaan sitten jostakin Kanarian saarista. Yhtenäista linjaa ei ole, riippuu kuka kysyy, kuka on tiskin takana, mikä päivä mahtaa olla ja mikä on fiilis.
6. Älä tule tyhjin taskuin
Ylläolevista seikoista johtuen pidä huoli että sinulla on varaa olla vähintään 2-3 kk ilman tuloja. Täällä ei voi venyttää laskujen maksua. Suunnilleen kaikki maksut menevät automaattisesti pankkitililtä. Netti, puhelilasku, tilitoimisto, sosiaaliturva ja niin edelleen.
7. Asiakashankitaan menee kuukausi
Se että saat viestisi perille ja jalkasi oven väliin vie aikaa. Muista verkostoitua ja pitää sopivassa määri metakkaa itsestäsi. Jos myyt itse itseäsi, älä laske kaikkea parin kortin varaan. Älä myöskään jää odottelemaan mahdollisen yhteistyön toteutumista kieliposkella, vaan jatka metsästystä. Jaa sanomaasi aktiivisesti, mutta hyvällä maulla.
8. Madalla odotuksia
Jos olet päässyt neuvottelupöytään ja homma on omaa alaasi, mutta työstäsi halutaan maksaa pähkinöillä ja banaaneilla. Vedä syvään henkeä ja ota tarjous vastaan. Referenssisi Suomesta eivät kiinnosta paikallisia, he haluavat oppia tuntemaan sinut ja todeta että olet hintasi arvoinen. Voit aina myöhemmin laskuttaa korkeammala taksalla, alussa joudut todistamaan omaa osaamistasi.
9. Etätyö
Jos ajattelit tekeväsi etätöitä paikallisille yrityksille saatat pettyä. Konsepti on tuntematon täällä ja joudut osoittamaan osaamisesi, ennen kuin sinut vapautetaan toimistolta. Varaudu siis kulkemaan asiakkaiden luona.
10. Innovoi ja muuta suuntaa
Kuuntele ulkopuolelta tulevia viestejä ja muokkaa tuotettasi ja palveluasi joustavasti. Ole valmis hylkäämään oma ideasi, vaikka kuinka kirpaisisi. Kirkasta viestiäsi niin että kuulija sen ymmärää enempää pohtimatta.
----
Silti en vaihtaisi päivääkään pois. Olen oppinut kärsivällisemmäksi ja jos näyttää että homma venyy, olen kohautellut olkapäitä ja lähtenyt rannalle nauttimaan auringosta.
Olen käsittämättömän onnekas. Paikallisten keskimääräinen palkka on 800-1200 € kuukaudessa. Tämä tarkoittaa usein työskentelyä 10-14, välissä siesta ja paluuta töihin 17-20. Näin ma-pe ja lauantaina tehdään lyhyempää päivää. Silti vihaisia tai masentuneita ihmisiä ei näy.
Itse voin kulkea läppärin kanssa kahvilasta kahvilaan ja tehdä töitä vapaasti. Osan ajastani vietän asiakkaiden luona, mutta en koko päivää. Olen jo nyt saavuttanut sen pisteen että minun ei tarvitse murehtia toimeentulosta.
Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, paikallisten yritysten some know-how on vielä melko vihreää. Päädyin tarjoamaan yrityksille some apua virtuaaliassistentin palveluiden ohella ja tämä on purrut. Olen päässyt konsultoimaan todella laaja-alaisesti ja se on ollut suorastaan ällistyttävää.
Kuvittelin lähinnä hoitavani yritysten puolesta twiittailua ja muuta kevyttä some hommaa, mutta teenkin jotain aivan muuta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman asiakkaalta lähtevää toivetta ja halua. Sieltä suunnalta on tullut selkeä viesti jota olen lähtenyt toteuttamaan. Mistään kylmilteen tekemisestä ei voi puhua, olen tehnyt monta vuotta jo rakkaan harrastukseni parissa some-markkinointia, imagon kirkastusta sekä kehitystyötä hyväntekeväisyytenä ilman palkkaa.
Näiden työtehtävien lisäksi teen virtuaaliassistentin töitä kuten alkuperäinen suunnitelmani oli.
Tiivistetysti voidaan sanoa että minulla on mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia työtehtäviä. Saan tehdä sitä mitä haluan ja asua maassa josta pidän todella paljon.
Ongelmilta ei silti ole vältytty. Yksi harmaita hiuksia aiheuttanut aihe on ollut hinnoittelu. Kuten tuosta paikallisten palkkatasosta käy ilmi, ovat Suomi ja Espanja todella kaukana toisistaan palkoista puhuttaessa. Konsultoin muita yrittäjiä Suomessa ja Espanjassa, päädyin palautteen perusteella laittamaan kotisivuilleni Espanjalaisittain törkeän kovat hinnat. Miksi? Suomesta ei ole kuulemma intoa palkata ketään liian matalasti laskuttavaa yrittäjää. Laatu epäilyttää liikaa ja diili jää solmimatta. Hieman hassua mielestäni, mutta eihän siinä! Näillä mennään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkostoituminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkostoituminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
torstai 2. lokakuuta 2014
Seikkailu todellisuuteen
Jos ei ole olemassa ilmaisia lounaita, niin ei ole somessakaan jaossa pikavoittoja. Kuitenkin näin tuntuu ajattelevan moni, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia.
Kun alkaa silmät innosta kiiluen rakentamaan bräniä itsellei tai yritykselle, tulisi muistaa kyseessä olevan pitkä projekti, joka vaatii aikaa
ja kärsivällisyyttä, onnea ja sosiaalista pelisilmää.
Mitä sitten tarvitaan hyvän brändin rakennuspalikoiksi?
Tyyli:
Millaista sisältöä ja missä. Mietin tarkasti!
Aktiivisuutta:
Koska somessa ei ole tarjolla pikavoittoja, joudut pitkäjänteisesti tuottamaan sisältöä ja seuraamaan muiden tekemistä päivästä toiseen. Et voi vain mennä Twitteriin huutamaan omaa sanomaasi ja poistua sitten takavasemmalle. Kissaa harvemmin kiinnostaa, somea vielä vähemmän.
Uskottavaa sisältöä:
Jos tuotat tuhkaa eli epäkiinnostavaa sisältöä ja tyhjänpäiväistä itsestäänselvyyttä, voi sinun olla hieman hankalaa saada sanani/mielipidettäsi/tuotettasi eteenpäin. Mieti uusi näkökulma ja kuorruta se persoonallasi hyvänmaun mukaan.
Laatua:
Jos tuotat vaikkapa markkinointimateriaalia, mieti onko se oikeasti tarpeeksi tasokasta, vai kannattaisiko jonkun muun tehdä se puolestasi. Kysy muiden mielipidettä tuottamastasi sisällöstä! Altista ideasi/materiaalisi muiden mielipiteille! Itse olen suunnitellut promokuvia
valokuvaajan kanssa. Kun kerroin mitä haluan ja sain kuulla, etten tue
omaa brändiäni ottamalla tuon tyyppisiä kuvia. Kuuntelin ja jouduin
laimentamaan omaa ideaani alkuperäisestä. Kuitenkin olen kiitollinen
kuvaajan pelisilmästä ja ammattitaidosta sanoa mitä ei missään nimessä
kannata tehdä.
Kykyä verkostoitua:
Yksin
et pärjää ja vielä huonommin tulet toimeen, jos mustamaalaat muita,
pöllit idiksiä, vahdit mustasukkaisesti uusia ideoitasi, et osaa pallotella ajatuksia toisten kanssa, et kuuntele muita, huudat sokeasti omaa viestiäsi etkä anna kiitosta tai kunniaa niille, joille se kuuluu. Sharing is caring ja tekemällä yhteistyötä on elämäsi paljon kivempaa. Ties vaikka sinua pyydettäisiin mukaan johonkin uuteen!
Trendien seurantaa ja uuden sisäistämistä:
Reagointia ja sosiaalista älyä
Jos saat yhteydenoton, joka ei ole trolli, muttei kuitenkaan nyt aivan sellainen joka sinua kiinnostaisi, muista kuitenkin vastata. Kiitä tarjouksesta! Tai jos saat itse hylsyn, lähetä perään vielä viesti, jossa kiität ja toivot että yhteistyö jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi. Jos
jätät asian vain roikkumaan ilmaan, annat itsestäsi tylyn kuvan.
Itselläni on lista henkilöistä, joiden reagoinnin takia en aio heitä
suositella eteenpäin tuttavilleni, vaikka muuten olisivat rautaisia ammattilaisia.
Jos leikit yrityksen kiviseinää, joka on yhtä kylmä ja kiinnostava kuin Lahden kauppatori keskellä pimeintä talvea, voi olla että kärsit imagotappioita melko nopeasti. Jos et ole Care Bear, palkkaa joku muu vastamaan viesteihisi puolestasi.
Nöyryyttä:
Jos saat kritiikkiä tai neuvoja, niin kiitä tai ole neutraali! Älä suutu, älä ala kertomaan miten mielipiteen
ilmaissut henkilö on aivan väärässä ja itseasiassa aivan paska tyyppi
muutenkin. Jos saat kehuja ja kiitosta, varo ettei tavara nouse hattuun,
vaan jatka samaan malliin. Jouninkaupan salaisuus piilee juuri tässä. Sampo on edelleen Sampo, vaikka puoli Suomea on haltioissaan. Jos harmittaa, kerro kaverille privana, se helpottaa. Sitten vain hymyä huuleen ja uutta matskua ulos kaiken kansan nähtäville.
Okei,
sinulla on hallussa kaikki nämä taidot, mutta hommasta ei vaan jostain
syystä tule mitään. Viestisi ei mene eteenpäin, ketään ei kiinnosta eikä kassavirtaa ole. Tässä kohtaa voit joko etsiä hyvän workshopin, kysyä
kavereiden tai tuttujen mielipidettä, yrittää saada bisnesenkelin joka
katsoo päältä ja sparraa missä tökkii tai palkata jonkun muun tekemään yrityksen
markkinointia. Jos olet sitä mieltä, että olet täydellinen ja muissa on
se vika, niin silloin olet avun ulottumattomissa. Sorry.
Jos kyseessä on henkilökohtainen brändisi, muista että palkatun henkilön on melko vaikeaa leikkiä juuri sinua! Jos et itse jaksa somessa pyörimistä ja läsnäoloa omana itsenäsi, on henkilökohtaisen brändin rakentaminen todella haastavaa. Sähköposteihin voi aina vastata joku muu, mutta julkisen henkilökohtaisen viestin jakaminen vaatii jo pitkää perehdyttämistä ja todella pitkälle luotua imagoa. Siitä on aitous kaukana.
Löysin Jani Rajaniemen kautta hirvittävän hyvän työkalun oman brändin mittaamiseen ja tämä työkalu on Klout!
Olen aivan haltioissani tästä palvelusta. Yksinkertainen, tehokas ja kertoo juuri sen mitä sinun pitää tietää omasta vaikutusvallastasi ja brändistäsi. Oma scoreni on kirjoitushetkellä 52. Mikä sinun on?
Mitä väliä tällä on? Tottakai tällä on väliä! Jos et usko, katso nämä videot.
What is Klout? How-to Measure Social Influence?
Missä sisältöä sitten kannattaa jakaa? Tämä on vähän makuasia. Itse olen todennut, että ammattillisessa mielessä kolme kuningasta ovat Twitter, Linkedin ja Pinterest.
Twitterissä pystyt seuraamaan ja keskustelemaan suoraan Suomen ykkösvaikuttajien kanssa. Keskustelu ja jakaminen ovat ne ominaisuudet, jotka viehättävät itseäni kaikista eniten. Huonoa on taas se oman kilven kiillotus. Jos sinä saat ylennyksen tai hienon pestin, niin älä herranjumala twiittaa itsestäsi 15 uutista tai jaa muiden twiittejä itsestäsi! Näyttää meinaan aika karmaisevalta. Mielummin kiitä henkilökohtaisesti jokaista twiittaajaa joka sinut mainitsee. Näin saat säilytettyä henkilökohtaisen, lämpimän ja tarpeeksi nöyrän otteen. Reagoi jokaiseen twiittiin, jossa sinut mainitaan ja suoriin kysymyksiin pitäisi jaksaa vastata. Onko liian vaikeaa painaa edes tykkää-tähteä? Jos et jaksa tätä tehdä, saatat olla hieman väärässä paikassa. Muista kiittää ja antaa kunnia niille joille se kuuluu. Tässä opas aloittamiseen.
LinkedIn on aivan mainio paikka ammatillisen sisällön jakamiseen. Harmi vain, että oma piirini on vielä melko suppea sekä passiivinen. Mene, ole, tuota, jaa, keskustele! Nyt!
Pinterest! Kerro se kuvina! Luo boardeja ammatillisen kiinnostuksen mukaan, seuraa muita ja ime vaikutteita. Toimii muuten kivasti blogin kuvituksen etsimisessä ja inspiraation lähteenä.
Miksi jätin Facebookin ulkopuolelle? Loistava työkalu sen virallisen yrityksen sivun kautta, mutta omalla seinälläni yritän välttää ammattillisen sisällön jakamista. Haluan jakaa siellä jotain aivan muuta, kuin mitä muualla jaan (=kissavideoita), sekä nähdä mitä kavereilleni kuuluu. Työasiat istuvat siihen huonosti ja osa ärsyyntyy jos erehdyn jotain jakamaan.
Mitäs seuraavaksi? Olet suunnitellut miten brändäät itsesi, olet joka puolella vaikuttamassa ja jakamassa sisältöä. Kuvittelit tekeväsi X työtehtäviä ja saavasi kuussa Y määrän dineroja. Mutta näyttää siltä, että elämä ajaa sinua aivan eri suuntaan kuin halusitkaan eikä homma skulaa.
Tässä viisaus Jouko Aaltosen kirjasta; Seikkailu todellisuuteen - dokumenttielokuvan tekijän opas.
"Voiko dokumenttielokuvaan tehdä käsikirjoituksen? Kyllä ja ei. Kyse on siitä, miten käsikirjoitus määritellään. Fiktiossa se on tarkka kuvaus elokuvan tapahtumista, tehtävän elokuvan rakennepiirrustukset tai pienoismalli. Tälläistä yksityiskohtaista käsikirjoitusta dokumenttielokuvaan ei voi kirjoittaa, koska dokumanttielokuvan teko on avoin prosessi. Tekijä ei voi tietää tarkasti etukäteen, mitä kameran edessä tulee tapahtumaan."
Aina tulee päiviä jolloin twiittisi ei uppoa, kukaan ei tykkää kuvastasi Instagramissa, et saa noteerauksia Pinterestissä, joku yrittää viilata linssiin ja Klout scoresi uppoaa kuin Titanic ja kaverisi aukoo sinulle vielä päätään Facebookissa. Älä lannistu, tämä on se kohta jossa vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Ville Tolvanen kirjoitti tänään omien tähtihetkien tunnistamisesta. Oma lääkkeeni huonojen päivien varalle on näiden hetkien kirjoittaminen lapuille ja niiden pitäminen esillä. Näin saan buustattua omaa tekemistäni silloin kun sitä eniten kaipaan. Valitettavasti kukaan muu ei sitä puolestani tee.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Bullshit bingoa Aurinkorannikolla
30 päivää elämää Espanjassa takana. On ollut äärimmäisen valaisevaa
kokea, miltä tuntuu olla mamu tai espanjalaisittain gringo.
Mielenkiintoista on ollut etenkin se, miten heijastan omaa
kulttuuritaustaani uuteen ympäristöön ja mihin olen huomannut kiinnittäneeni; todella moni asia on ehtinyt herättää ihmetystä ja kummastusta
tässä kulkijassa.
Olen tituuleerannut itseäni some-natiiviksi ja täällä olen joutunut aivan vieraalle maaperälle. Suurinosa Yrityksistä ole somessa, tai jos ovat niin preesens on valitettavasti ueimmiten huono. Täällä verkostoituminen tapahtuu ottamalla joko suoraan yhteyttä itse yritykseen tai sitten istuutumalla suomibaariin ja tutustumaan ihmisiin. Baarit ovat täällä ihmisen olohuoneita ja niitä paikkoja, joissa luodaan ne kontaktit.
Kaikki ovat kyllä Facebookissa henkilökohtaisella profiilillaan, mutta useilta yrityksiltä tuo markkinointikanava puuttuu aivan kokonaan. Ne yritykset, joilta Facebookprofiili löytyy, kulkevat useimmisten yksityishenkilön profiililla, esimerkiksi fuengirola.fi! Täällä se on ilmeisen ok ja useilla yrityksillä onkin satoja kavereita. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan perustaa avoin keskusteluryhmä, mutteei virallista sivua. En ymmärrä miksi täällä toimitaan näin, imagollisessa mielessä tuo melko ongelmallista. Twitter ja LinkedIn taitavat olla jo harvinaisempia.
Miten täällä sitten mainostetaan? Lehdessä! Printtimedia voi hyvin ja kukoistaa. Seurailin sivusta paikallista Rock the School -hyväntekeväisyystapahtumaa. Olin kuullut kyllä tapahtumasta kasvotusten itse esiintyviltä artisteilta, mutta ainoan mainoksen näin sitten fuengirola.fi lehdessä.
Netissä tilaisuutta ei mainostettu mitenkään mikä on sääli. Facebooktapahtumaa ei oltu luotu ja Mesenaatti.me kampanja olisi voinut olla kanava mm. Suomessa asuvien entisten opiskelijoiden ja näiden perheiden tavoittamiseen. Vastineeksi olisi voinut teettä vaikka T-paidan ja Twitterillä olisi saattanut tavoittaa myöskin lahjoittajia. Ilmeisesti tapahtuma oli ollut kuitenkin menestys, mikä on hieno asia.
Suomalaiset yritykset eivät ole täällä kokeneet samanlaista rakennemuutosta kuin mikä Suomessa on meneillään. Täällä eletään jotain 2000-luvun alkua henkisessä mielessä. Netti on olemassa, mutta se ei ole tärkeä missään muodossa. "Ei meidän tarvitse markkinoida" -henki on melko vahva.
Verkostoitumisen kannalta tämä on haastavaa. Miten tarkistat toisen referenssit, kun netissä on tuurilla käyntikortin virkaa toimittava kotisivu, josta ei irtoa mitään tietoa? Olen ratkaissut tämän kysymällä muilta. Jos satun samaan illallispöytään toisen yrittäjän kanssa, kysyn melko suoraan mikä tämä toinen tapaamaani henkilö on miehiään. Miksi? Aurinkorannikko on täynnä kaiken maailman vipeltäjää ja karkeasti voi sanoa kaikkien tuntevan toisensa. Näin vältyn sudenkuopilta, enkä tee esimerkiksi työtä henkilölle/yritykselle jolta en tule saamaan maksua ikinä. Bullshit bingoa parhaimmillaan.
Toinen kategoriansa ovat ne muutamat netissä ammattimaisesti hääräävät tyypit. Suomessa tyhjistä sanoista joutuu aina nopeasti vastuuseen. Täällä taas voi harrastaa tyhjää small talkkia, tyhjiä lupauksia ja oman kilven loputonta kiillotusta muiden kustannuksella ilman seuraamuksia.
Täällä jos missä henkilökohtainen brändi muotoutuu muiden mielipiteen kautta silloin kun et ole itse paikalla kuulemassa totuutta.
Toisen puoliskon tuosta verkostoitumisesta olen hoitanut netissä. Etenkin Twitterin voima on yllättänyt minut aivan täysin. Sain sparrausta twiittailun uudelleen aloittamiseen Facebookin somerekry -ryhmästä jossa on monta rautaista ammattilaista jakamassa loistavia neuvoja. Seurailin hetken aikaa muiden twiittejä ja mietin millaista sisältöä haluan alkaa jakaa. Tässä kohtaa tein sitten ensimmäisen virheeni. Aloin yllättäen saamaan Twitterin ja About.me sivuni välityksellä kiinnostuneita yhteydenottoja.
Muuten ihan hieno homma, mutta oma.com -domain puuttuu, työsähköposti puuttuu, toiminimi ei ole vielä pystyssä, valokuvaajan kanssa on sovittu vasta alustavasti kuvauksesta, Cv on, mutta ne referenssit! Puuttuu! Miksi? Koska en uskonut siihen että tuo voisi olla oikeasti se potentiaalinen väline asiakashankinnassa ja olin päättänyt harrastaa syyskuun kevyttä verkostoitumista ja lomailua. Hopeareunuksena tässä voi nähdä sen että jos toimialasi on vähän eksoottisempi, niin se toimii jo itsestään markkinoivana elementtinä. Hei siistiä, VA! Mitä sinä pystyisit tekemään minulle?
Olen kokenut kotona paskahalvaus-naamapalmuhetkiä todettuani, että olen mokannut alkumetrit ja vielä ihan vihreyttäni. Onhan se hienoa laittaa sitä CV:tä eteenpäin, mutta ilman kunnon referenssejä on melkoisen vaikeaa saada kauppaa aikaiseksi. Onneksi virheistä voi ottaa opikseen ja pystyy korjaamaan. Älä siis mokaa kuten minä, ole viisaampi!
Lähdin siis viattomasti ongelle aurinkoisena päivänä laiturin nokkaan. Vapa oli tehty viereisen puun oksasta ja siima haalistunut auringossa ties kuinka pitkään. Ensin käy pikkukalat vähän nykimässä ja matoa menee, mutta kalaa ei tule. Mutta sitten paikalle sattuu se hauki ja iskee kiinni. Huonostihan siinä käy väärillä välineillä.
Eli jos alat twiittamaan tai muuten myymään itseäsi ammattimielessä, hoida muu preesens ensin kuntoon. Jos et itse osaa, ota ammattilainen, se maksaa kyllä itsensä takaisin.
Tässä vielä kevennykseksi kymmenen käskyä, joilla ryssit sisältömarkkinoinnin.
Olen tituuleerannut itseäni some-natiiviksi ja täällä olen joutunut aivan vieraalle maaperälle. Suurinosa Yrityksistä ole somessa, tai jos ovat niin preesens on valitettavasti ueimmiten huono. Täällä verkostoituminen tapahtuu ottamalla joko suoraan yhteyttä itse yritykseen tai sitten istuutumalla suomibaariin ja tutustumaan ihmisiin. Baarit ovat täällä ihmisen olohuoneita ja niitä paikkoja, joissa luodaan ne kontaktit.
Kaikki ovat kyllä Facebookissa henkilökohtaisella profiilillaan, mutta useilta yrityksiltä tuo markkinointikanava puuttuu aivan kokonaan. Ne yritykset, joilta Facebookprofiili löytyy, kulkevat useimmisten yksityishenkilön profiililla, esimerkiksi fuengirola.fi! Täällä se on ilmeisen ok ja useilla yrityksillä onkin satoja kavereita. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan perustaa avoin keskusteluryhmä, mutteei virallista sivua. En ymmärrä miksi täällä toimitaan näin, imagollisessa mielessä tuo melko ongelmallista. Twitter ja LinkedIn taitavat olla jo harvinaisempia.
Miten täällä sitten mainostetaan? Lehdessä! Printtimedia voi hyvin ja kukoistaa. Seurailin sivusta paikallista Rock the School -hyväntekeväisyystapahtumaa. Olin kuullut kyllä tapahtumasta kasvotusten itse esiintyviltä artisteilta, mutta ainoan mainoksen näin sitten fuengirola.fi lehdessä.
Netissä tilaisuutta ei mainostettu mitenkään mikä on sääli. Facebooktapahtumaa ei oltu luotu ja Mesenaatti.me kampanja olisi voinut olla kanava mm. Suomessa asuvien entisten opiskelijoiden ja näiden perheiden tavoittamiseen. Vastineeksi olisi voinut teettä vaikka T-paidan ja Twitterillä olisi saattanut tavoittaa myöskin lahjoittajia. Ilmeisesti tapahtuma oli ollut kuitenkin menestys, mikä on hieno asia.
Suomalaiset yritykset eivät ole täällä kokeneet samanlaista rakennemuutosta kuin mikä Suomessa on meneillään. Täällä eletään jotain 2000-luvun alkua henkisessä mielessä. Netti on olemassa, mutta se ei ole tärkeä missään muodossa. "Ei meidän tarvitse markkinoida" -henki on melko vahva.
Verkostoitumisen kannalta tämä on haastavaa. Miten tarkistat toisen referenssit, kun netissä on tuurilla käyntikortin virkaa toimittava kotisivu, josta ei irtoa mitään tietoa? Olen ratkaissut tämän kysymällä muilta. Jos satun samaan illallispöytään toisen yrittäjän kanssa, kysyn melko suoraan mikä tämä toinen tapaamaani henkilö on miehiään. Miksi? Aurinkorannikko on täynnä kaiken maailman vipeltäjää ja karkeasti voi sanoa kaikkien tuntevan toisensa. Näin vältyn sudenkuopilta, enkä tee esimerkiksi työtä henkilölle/yritykselle jolta en tule saamaan maksua ikinä. Bullshit bingoa parhaimmillaan.
Toinen kategoriansa ovat ne muutamat netissä ammattimaisesti hääräävät tyypit. Suomessa tyhjistä sanoista joutuu aina nopeasti vastuuseen. Täällä taas voi harrastaa tyhjää small talkkia, tyhjiä lupauksia ja oman kilven loputonta kiillotusta muiden kustannuksella ilman seuraamuksia.
Täällä jos missä henkilökohtainen brändi muotoutuu muiden mielipiteen kautta silloin kun et ole itse paikalla kuulemassa totuutta.
Toisen puoliskon tuosta verkostoitumisesta olen hoitanut netissä. Etenkin Twitterin voima on yllättänyt minut aivan täysin. Sain sparrausta twiittailun uudelleen aloittamiseen Facebookin somerekry -ryhmästä jossa on monta rautaista ammattilaista jakamassa loistavia neuvoja. Seurailin hetken aikaa muiden twiittejä ja mietin millaista sisältöä haluan alkaa jakaa. Tässä kohtaa tein sitten ensimmäisen virheeni. Aloin yllättäen saamaan Twitterin ja About.me sivuni välityksellä kiinnostuneita yhteydenottoja.
Muuten ihan hieno homma, mutta oma.com -domain puuttuu, työsähköposti puuttuu, toiminimi ei ole vielä pystyssä, valokuvaajan kanssa on sovittu vasta alustavasti kuvauksesta, Cv on, mutta ne referenssit! Puuttuu! Miksi? Koska en uskonut siihen että tuo voisi olla oikeasti se potentiaalinen väline asiakashankinnassa ja olin päättänyt harrastaa syyskuun kevyttä verkostoitumista ja lomailua. Hopeareunuksena tässä voi nähdä sen että jos toimialasi on vähän eksoottisempi, niin se toimii jo itsestään markkinoivana elementtinä. Hei siistiä, VA! Mitä sinä pystyisit tekemään minulle?
Olen kokenut kotona paskahalvaus-naamapalmuhetkiä todettuani, että olen mokannut alkumetrit ja vielä ihan vihreyttäni. Onhan se hienoa laittaa sitä CV:tä eteenpäin, mutta ilman kunnon referenssejä on melkoisen vaikeaa saada kauppaa aikaiseksi. Onneksi virheistä voi ottaa opikseen ja pystyy korjaamaan. Älä siis mokaa kuten minä, ole viisaampi!
Lähdin siis viattomasti ongelle aurinkoisena päivänä laiturin nokkaan. Vapa oli tehty viereisen puun oksasta ja siima haalistunut auringossa ties kuinka pitkään. Ensin käy pikkukalat vähän nykimässä ja matoa menee, mutta kalaa ei tule. Mutta sitten paikalle sattuu se hauki ja iskee kiinni. Huonostihan siinä käy väärillä välineillä.
Eli jos alat twiittamaan tai muuten myymään itseäsi ammattimielessä, hoida muu preesens ensin kuntoon. Jos et itse osaa, ota ammattilainen, se maksaa kyllä itsensä takaisin.
Tässä vielä kevennykseksi kymmenen käskyä, joilla ryssit sisältömarkkinoinnin.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Meille vai teille?
Huomasin suureksi mielenkiinnokseni että deittisovellus Tinderistä oli saatavilla epävirallinen sovellus Windows puhelimelle. Eli ei kun kokeilemaan. Tovin kuvia selattuani vastaan tulivat kovin tutut kasvot. En osannut yhdistää kenestä on kysymys, joten klikkasin profiilin auki. Sieltä löytyi ainoastaan linkki matkablogiin jota oli kirjoitettu viimeksi vuonna 2011.
En edelleenkään muista missä ja milloin olen tämän ihmisen tavannut, mutta vaikutuksen teki tämä erilainen Tinderin käyttötapa. Kuten Viagra, joska kehitettiin verenpainelääkkeeksi, päätyi aivan toiseen käyttötarkoitukseen. Näin myös deittailuun tarkoitettu sovellus voi saada aivan uusia käyttötarkoituksiä itsensä brändäyksen työkaluna.
Sosiaalinen media, itsensä brändäys ja markkinointi tuntuu aika pitkälle samalta kuin deittailu. Millaisen kuva haluat itsestäsi antaa, miltä näytät muiden silmissä, mihin sivustoille oma energia kannattaa keskittää, mitä julkaista millekkin sivustolle ja niin edelleen.
Itselläni on nyt kourallinen sivuja jotka kaipaavat kipeästi päivittämistä ja ehostusta. Kysymykset: Mitä mitä osaan? Mitkä ovat minun avainosaamistani? Miten tuon tämän kaiken esille? aiheuttavat harmaita hiuksia ja inspiraation hakua muilta ihmisiltäkun välillä tulee se olo että olet tyhjä paperi tai taulu ilman väriä ja muotoja. Silloin inspiraatio tulee jostain muualta kuin itsestä.
Vaikka se olet yksikkö, josta ollaan tekemässä sitä edustavaa ja milenkiintoa herättävää kiiltokuva tyttöä tai poikaa, muista silti katsoa ympärillesi ja vuorovaikuta. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä missä olet hyvä, pyydä kavereitasi listaamaan positiivisia asioita. Jos taas olet epävarma uuden sivun layoutista tai tekstistä, kysy jälleen muiden mielipidettä rohkeasti. Et ole koskaan yksin, olethan kerännyt jo vähintään facebookkiin joukon ihmisiä jotka tuskin olisivat hyväksyneet tai pyytäneet sinua ystäväkseen jos et olisi heidän mielestään seuraamisen arvoinen.
Yhteistyö ja verkostoituminen on elintärkeää. Aivan turha pörhistellä vaikkapa toiselle bloggaajalle joka on kanssasi samalla tontilla. Ala tekemään yhteistyötä! Saatat tuplata näkyvyytesi ja saat kaupanpäälle positiivista pöhinää.
Markkinoinnin kannalta on ehdottoman välttämätöntä että tuot itseäsi esille. Jos koet että et osaa pelata Somessa sen omilla säännöillä tai luoda tarpeeksi tasokasta sisältöä, palkkaa joku tekemään sitä puolesta. Muotibloggaajat alkavat Suomessa heräilemään tähän pikkuhiljaa. Ammattilaista ei kuitenkaan ole pakko palkata, vaan se voi olla se some natiivi naapurinpoika Jani Petteri jolta löytyy know-how ja into siihen tekemiseen.
Meillä on kokonainen uusi sukupolvi joka on ollut netin kanssa tekemisissä koko ikänsä ja tätä reserviä kannattaa hyödyntää. Siellä kyllä tiedetään mistä tuuli tänään puhaltaa ja mikä on in tietyn segmentin keskuudessa. Suomessa valitettavasti tuijotetaan usein papereita, ja muut taidot ja tiedot jäävät vähemmälle painoarvolle ainakin virallisessa rekrytoinnissa.
Muista kuitenkin aina pitää kiinni omista arvoistasi ja siitä kuka olet. Tämä on se joka tekee sinusta bittivirran takaa aidosti mielenkiintoisen persoonan.
-----
Kiitänkin tässä samaan hengenvetoon vielä omaa somessa vaikuttavaa verkostoani, joka inspiroi jakamalla sisältöä, joka taas vaikutti voimakkaasti tähänkin tekstiin. You guys rock!
En edelleenkään muista missä ja milloin olen tämän ihmisen tavannut, mutta vaikutuksen teki tämä erilainen Tinderin käyttötapa. Kuten Viagra, joska kehitettiin verenpainelääkkeeksi, päätyi aivan toiseen käyttötarkoitukseen. Näin myös deittailuun tarkoitettu sovellus voi saada aivan uusia käyttötarkoituksiä itsensä brändäyksen työkaluna.
Sosiaalinen media, itsensä brändäys ja markkinointi tuntuu aika pitkälle samalta kuin deittailu. Millaisen kuva haluat itsestäsi antaa, miltä näytät muiden silmissä, mihin sivustoille oma energia kannattaa keskittää, mitä julkaista millekkin sivustolle ja niin edelleen.
Itselläni on nyt kourallinen sivuja jotka kaipaavat kipeästi päivittämistä ja ehostusta. Kysymykset: Mitä mitä osaan? Mitkä ovat minun avainosaamistani? Miten tuon tämän kaiken esille? aiheuttavat harmaita hiuksia ja inspiraation hakua muilta ihmisiltäkun välillä tulee se olo että olet tyhjä paperi tai taulu ilman väriä ja muotoja. Silloin inspiraatio tulee jostain muualta kuin itsestä.
Vaikka se olet yksikkö, josta ollaan tekemässä sitä edustavaa ja milenkiintoa herättävää kiiltokuva tyttöä tai poikaa, muista silti katsoa ympärillesi ja vuorovaikuta. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä missä olet hyvä, pyydä kavereitasi listaamaan positiivisia asioita. Jos taas olet epävarma uuden sivun layoutista tai tekstistä, kysy jälleen muiden mielipidettä rohkeasti. Et ole koskaan yksin, olethan kerännyt jo vähintään facebookkiin joukon ihmisiä jotka tuskin olisivat hyväksyneet tai pyytäneet sinua ystäväkseen jos et olisi heidän mielestään seuraamisen arvoinen.
Yhteistyö ja verkostoituminen on elintärkeää. Aivan turha pörhistellä vaikkapa toiselle bloggaajalle joka on kanssasi samalla tontilla. Ala tekemään yhteistyötä! Saatat tuplata näkyvyytesi ja saat kaupanpäälle positiivista pöhinää.
Markkinoinnin kannalta on ehdottoman välttämätöntä että tuot itseäsi esille. Jos koet että et osaa pelata Somessa sen omilla säännöillä tai luoda tarpeeksi tasokasta sisältöä, palkkaa joku tekemään sitä puolesta. Muotibloggaajat alkavat Suomessa heräilemään tähän pikkuhiljaa. Ammattilaista ei kuitenkaan ole pakko palkata, vaan se voi olla se some natiivi naapurinpoika Jani Petteri jolta löytyy know-how ja into siihen tekemiseen.
Meillä on kokonainen uusi sukupolvi joka on ollut netin kanssa tekemisissä koko ikänsä ja tätä reserviä kannattaa hyödyntää. Siellä kyllä tiedetään mistä tuuli tänään puhaltaa ja mikä on in tietyn segmentin keskuudessa. Suomessa valitettavasti tuijotetaan usein papereita, ja muut taidot ja tiedot jäävät vähemmälle painoarvolle ainakin virallisessa rekrytoinnissa.
Muista kuitenkin aina pitää kiinni omista arvoistasi ja siitä kuka olet. Tämä on se joka tekee sinusta bittivirran takaa aidosti mielenkiintoisen persoonan.
-----
Kiitänkin tässä samaan hengenvetoon vielä omaa somessa vaikuttavaa verkostoani, joka inspiroi jakamalla sisältöä, joka taas vaikutti voimakkaasti tähänkin tekstiin. You guys rock!
lauantai 2. elokuuta 2014
Elämästä, kuolemasta ja Espanjasta
Viikko on mennyt blogin kannalta vähän hiljaisemmissa merkeissä,
vaikka Helsinki on ollu todella rauhallinen ja unelias, niin omissa ajatuksissa on ollut
ruuhkaa. Tällä viikolla olenkin rustaillut hajanaisia muistiinpanoja eri
aiheista ja yrittänyt etsiä sitä punaista lankaa jolla yhtenäinen ja
nätisti soljuva blogiteksi syntyy. Sitä ei ole löytynyt, joten
kirjoitankin nyt vähän kaikesta jota olen mielessäni pyöritellyt.
-----
Blogi on ollut nyt pystyssä kohta kuukauden ja se on tuonut tullessään monenmoista. Olen saanut yhteistyötarjouksia, yllättäviä yhteydenottoja, vihaista palautetta, kannustusta ja ilkeilyä. Päällimmäisenä on todella hyvä fiilis ja lämpimästi suosittelen bloggaamista kaikille yrittäjille tai yrittäjiksi aikoiville. Saat vaivattomasti äänesi kuuluviin ja tuot samalla esille omaa osaamistasi. Netin aikakaudella tämä avaa ovia, ei sulje niitä muiden mielipiteistä huolimatta.
-----
Olen lukenyt paljon N.I.E:n, nettiyhteyden ja pankkitilin hankintaan liittyvistä asioista. Laadin itselleni toimintasuunnitelman parille ensimmäiselle päivälle. Kirjoitan pitkän ja yksityiskohtaisen oppaan koskien noita kolmea asiaa kunhan olen saanut asiat järjestykseen. Ensimmäisen viikon piti olla rentoa haahuilua ja tavallaan lomaa, mutta jotenkin tuntuu että parasta vaan touhottaa kaikki pakettiin kerralla.
-----
Muuttamisesta. Sain kritiikkiä siitä että miksi en kirjoita muista valmisteluista kuin passin hankinnasta ja bonuskortin lopettamisesta. Mielipiteeni on että asioita on aivan turha tehdä liian monimutkaisia. Tässä yksinkertainen ohje muuton valmisteluun: Myy omaisuutesi pois, soita verovirastoon, ota asiota selvää ja lähde. Ei ole varmastikkaan mitään ahdistavampaa, kuin huolehtia toisessa maassa olevasta omaisuudesta kun itse on monen tuhannen kilometrin päässä. Itselleni jää jälkeeni matto, verhot ja 4 tuolia. Muun olen myynyt, lahjoittanut tai heittänyt pois. Uutta tavaraa on maailma pullollaan ja elämänlaatu tuskin parantuu tarrautumalla siihen vanhaan. Jos taas koet että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa muuttamiseen, tässä 12 kuukauden talouskuurin ainekset:
1. Älä syö ravintoloissa tai työpaikan lounasruokalassa, tee itse oma ruokasi.
2. Älä käy leffoissa.
3. Älä juo baarissa.
4. Etsi viimeiseksi vuodeksi mahdollisimman edullinen asunto, vaikka kimppakämppä.
5. Lopeta shoppailu, vaatekaapillasi varmasti pärjää vuoden ja kaikkea et saa pakattua mukaan.
6. Myy kaikki mahdollinen pois, et saa tavaroita kuitenkaan mukaasi.
7. Älä matkusta.
Tällä kulukuurilla sinulla on taatusti 12 kuukauden jälkeen tarpeeksi pääomaa uuden elämän starttaamiseen.
---
Kieli. Oma tavoite on oppia puhumaan erinomaista espanjaa ja vaikka muutankin niin kutsuttuun "suomalaiseen kylään" niin asun Fuengirolan toisella laidalla, tarpeeksi kaukana Los Bolichesista ja Los Pacosista voidakseni päättää milloin haluan mennä suomi baariin ja milloin taas haluan keskittyä kielen oppimiseen ja kulttuuriin adaptoitumiseen. Miksi sitten Fuengirola? Englannin takia. Monessa paikassa on mahdollista asioida englanniksi, joten saan kunnon jumppaa kummallakin kielellä.
Will Peachin blogi ainakin antaa toivoa siihen että tehtävä ei ole mahdoton. Tosin hän muuti alueelle, jossa oli pakko tulla toimeen espanjalla ja tästä nostan hattua.
----
Käänteinen kulttuurishokki. Olen viihtynyt Suomessa todella huonosti viimeisen espanjan visiitin jälkeen. Ensimmäinen viikko oli aivan hirveä, kaipasin takaisin todella paljon. Olotila on lähinä tasoittunut siedettäväksi sen jälkeen. Tämä on tehnyt viimeisestä vuodesta todella raskaan. Kuvittele olevasi maassa jossa et viihdy. Olet ympäroitynä onnellisilla ihmisillä jotka eivät pysty tai halua samaistua siihen, miksi et halua asua tässä maailman parhaimmassa ja ihanimmassa maassa. Yleinen kysymys on ollut "Millon tulet takaisin?" ja oman vastaukseni ollessa "Toivottavasti en koskaan." saan melkein joka kerta tuhdin tietopaketin siitä mitkä kaikki asiat ovat huonommin muualla. Ja että tulet kuolemaan. Itse taas aion elää.
-----
Blogi on ollut nyt pystyssä kohta kuukauden ja se on tuonut tullessään monenmoista. Olen saanut yhteistyötarjouksia, yllättäviä yhteydenottoja, vihaista palautetta, kannustusta ja ilkeilyä. Päällimmäisenä on todella hyvä fiilis ja lämpimästi suosittelen bloggaamista kaikille yrittäjille tai yrittäjiksi aikoiville. Saat vaivattomasti äänesi kuuluviin ja tuot samalla esille omaa osaamistasi. Netin aikakaudella tämä avaa ovia, ei sulje niitä muiden mielipiteistä huolimatta.
-----
Olen lukenyt paljon N.I.E:n, nettiyhteyden ja pankkitilin hankintaan liittyvistä asioista. Laadin itselleni toimintasuunnitelman parille ensimmäiselle päivälle. Kirjoitan pitkän ja yksityiskohtaisen oppaan koskien noita kolmea asiaa kunhan olen saanut asiat järjestykseen. Ensimmäisen viikon piti olla rentoa haahuilua ja tavallaan lomaa, mutta jotenkin tuntuu että parasta vaan touhottaa kaikki pakettiin kerralla.
-----
Muuttamisesta. Sain kritiikkiä siitä että miksi en kirjoita muista valmisteluista kuin passin hankinnasta ja bonuskortin lopettamisesta. Mielipiteeni on että asioita on aivan turha tehdä liian monimutkaisia. Tässä yksinkertainen ohje muuton valmisteluun: Myy omaisuutesi pois, soita verovirastoon, ota asiota selvää ja lähde. Ei ole varmastikkaan mitään ahdistavampaa, kuin huolehtia toisessa maassa olevasta omaisuudesta kun itse on monen tuhannen kilometrin päässä. Itselleni jää jälkeeni matto, verhot ja 4 tuolia. Muun olen myynyt, lahjoittanut tai heittänyt pois. Uutta tavaraa on maailma pullollaan ja elämänlaatu tuskin parantuu tarrautumalla siihen vanhaan. Jos taas koet että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa muuttamiseen, tässä 12 kuukauden talouskuurin ainekset:
1. Älä syö ravintoloissa tai työpaikan lounasruokalassa, tee itse oma ruokasi.
2. Älä käy leffoissa.
3. Älä juo baarissa.
4. Etsi viimeiseksi vuodeksi mahdollisimman edullinen asunto, vaikka kimppakämppä.
5. Lopeta shoppailu, vaatekaapillasi varmasti pärjää vuoden ja kaikkea et saa pakattua mukaan.
6. Myy kaikki mahdollinen pois, et saa tavaroita kuitenkaan mukaasi.
7. Älä matkusta.
Tällä kulukuurilla sinulla on taatusti 12 kuukauden jälkeen tarpeeksi pääomaa uuden elämän starttaamiseen.
---
Kieli. Oma tavoite on oppia puhumaan erinomaista espanjaa ja vaikka muutankin niin kutsuttuun "suomalaiseen kylään" niin asun Fuengirolan toisella laidalla, tarpeeksi kaukana Los Bolichesista ja Los Pacosista voidakseni päättää milloin haluan mennä suomi baariin ja milloin taas haluan keskittyä kielen oppimiseen ja kulttuuriin adaptoitumiseen. Miksi sitten Fuengirola? Englannin takia. Monessa paikassa on mahdollista asioida englanniksi, joten saan kunnon jumppaa kummallakin kielellä.
Will Peachin blogi ainakin antaa toivoa siihen että tehtävä ei ole mahdoton. Tosin hän muuti alueelle, jossa oli pakko tulla toimeen espanjalla ja tästä nostan hattua.
----
Käänteinen kulttuurishokki. Olen viihtynyt Suomessa todella huonosti viimeisen espanjan visiitin jälkeen. Ensimmäinen viikko oli aivan hirveä, kaipasin takaisin todella paljon. Olotila on lähinä tasoittunut siedettäväksi sen jälkeen. Tämä on tehnyt viimeisestä vuodesta todella raskaan. Kuvittele olevasi maassa jossa et viihdy. Olet ympäroitynä onnellisilla ihmisillä jotka eivät pysty tai halua samaistua siihen, miksi et halua asua tässä maailman parhaimmassa ja ihanimmassa maassa. Yleinen kysymys on ollut "Millon tulet takaisin?" ja oman vastaukseni ollessa "Toivottavasti en koskaan." saan melkein joka kerta tuhdin tietopaketin siitä mitkä kaikki asiat ovat huonommin muualla. Ja että tulet kuolemaan. Itse taas aion elää.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Viikon kuumat #2
Tämän viikon kuumat ovat:
Nina Celikel kirjoittaa Espanjasta viiltävällä otteella ja ei pelkää pölyttää niitä pimeämpiäkään nurkkia. Hyvä listaus myös niistä vähemmän tunnetuista rannikon yrittäjistä.
Jani Rajaniemen perustamassa ryhmässä jaetaan linkkejä ja vinkkejä miten työllistyä Somen avulla ja siistiä oma profiili edustavaksi. Twitterissä #somerekry
Katleena Kortesuo bloggaa ja kirjoittaa tietokirjoja aiheinaan mm. Some ja julkinen esiintyminen. Katso etenkin kirjat osio! Blogimarkkinointi ja Tee itse brändi -kirjat iskevät suoraan jokaisen 2010-luvun yrittäjän ja bloggaajan sielunmaisemaan.
Sampo on hillitön K-kauppias Ylläksellä ja aivan ässä mitä tulee Some hypeen ja markkinointiin. Plus päivityksistä tulee todella hyvälle tuulelle joka kerta. Tässä hyvä malli itsensä ja yrityksen markkinointiin.
Espanjaariisumassa.com
Nina Celikel kirjoittaa Espanjasta viiltävällä otteella ja ei pelkää pölyttää niitä pimeämpiäkään nurkkia. Hyvä listaus myös niistä vähemmän tunnetuista rannikon yrittäjistä.
Somerekry
Jani Rajaniemen perustamassa ryhmässä jaetaan linkkejä ja vinkkejä miten työllistyä Somen avulla ja siistiä oma profiili edustavaksi. Twitterissä #somerekry
Ei oo totta
Katleena Kortesuo bloggaa ja kirjoittaa tietokirjoja aiheinaan mm. Some ja julkinen esiintyminen. Katso etenkin kirjat osio! Blogimarkkinointi ja Tee itse brändi -kirjat iskevät suoraan jokaisen 2010-luvun yrittäjän ja bloggaajan sielunmaisemaan.
Jounin kauppa
Sampo on hillitön K-kauppias Ylläksellä ja aivan ässä mitä tulee Some hypeen ja markkinointiin. Plus päivityksistä tulee todella hyvälle tuulelle joka kerta. Tässä hyvä malli itsensä ja yrityksen markkinointiin.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Verkostoituminen ja kohdemaahan tutustuminen
Muuttoa ulkomaille kannattaa valmistella huolella ja välttää hetkellisesti tai äkillisesti tullutta "Nyt mä meen" fiilistä. Myöskään asioita pakeneminen ei auta, vaan luultavasti löydän ne edestäsi viimeistään jossakin vaiheessa.
Jos työnantajasi ei lennätä sinua kohdemaahan, vaan lähdet itse, olisi hyvä käydä vähintään lomalla parikin kertaa kohdemaassa. Kulttuurishokki iskee aivan varmasti jossakin kohtaa. Itse muistan olleeni aivan palasina ruokakaupassa jossa kukaan ei puhunut englantia ja yritin etsiä jotain elintärkeää. Tai se kerta kun 4 poliisia jututtaa espanjaksi huoltoasemalla kesken pyörälenkin ja yhteistä kieltä ei ole. Kylmiltään uudessa maassa asuvana shokki saattaa olla uuvuttava kokemus. Pahimmillaan se musertaa ja lamauttaa niin että mistään ei tule yhtän mitään.
Tutustu paikallisiin suomalaisiin ja ota selvää etukäteen mahdollisimman paljon. Vaikka et olisikaan viellä selvillä siitä mitä aiot paikan päällä tehdä, niin kontaktit siloittavat uutta elämääsi myöhemmin huomattavasti. On aina helpompaa kysyä tutulta terveydenhoitajalta paikallisesta terveydenhuollosta tai yritystä pyörittävältä henkilöltä mistä löytyy hyvä paikallinen tilitoimisto. Yleensä ihmiset vastaavat kysymyksiin mielellään. Suomalaisia tapaa helpoiten paikallisissa baareissa joita en nyt tässä ala listaamaan.
Facebookissa toimii lukuisia ryhmiä, mm. aurinkorannikon asunnonvälitykseen, työpaikkoihin ja tavaranvaihtoon liittyen. Jos bongaat mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen jossa sinun ja työnantajan speksit kohtaavat, älä epäröi lähettää työpaikkahakemusta vaikka et vielä paikkalla olisikaan. Tämä saattaa myöhemmin poikia hyviä kontakteja suuntaan jos toiseen.
Useimmat työpaikat täytetään tuttujen välityksellä: joku tuntee aina jonkun joka olisi hyvä tähän hommaan. Mol.fi:ssä taas edustettuina ovat lähinnä puhelinmyynti.
Faktoja:
-Espanjassa palkataan mieluiten autonomona (toiminimi) tai pimeänä.
-Tuntipalkka on noin 7-10 euroa.
-Minimipalkka/kk vähän yli 600 euroa (nettona).
Yleisimmät työpaikat aurinkorannikolla:
-Puhelinmyyjä
-Tarjoilija
-Baarimikko
-Kokki
Näissä töissä yleensä suomen kieli riittää. Mikäli haluat paremmin palkattua työtä, on useimmiten vaatimuksena suomen, englannin, ruotsin ja espanjan kielten hallitseminen. Nettopalkka näissä asiakaspalvelutöissä pyörii useimmiten 1300-1500 eurossa.
Jos taas puhut hyvin englantia, kannattaa tähyillä englantilaisesta yhteisöstä töitä ja verkostoitua myös sinne. Thinkspain nimisellä sivustolla on myös listattuna työpaikkoja ja ilmaistu selkeästi kielivaatimukset.
Jos työnantajasi ei lennätä sinua kohdemaahan, vaan lähdet itse, olisi hyvä käydä vähintään lomalla parikin kertaa kohdemaassa. Kulttuurishokki iskee aivan varmasti jossakin kohtaa. Itse muistan olleeni aivan palasina ruokakaupassa jossa kukaan ei puhunut englantia ja yritin etsiä jotain elintärkeää. Tai se kerta kun 4 poliisia jututtaa espanjaksi huoltoasemalla kesken pyörälenkin ja yhteistä kieltä ei ole. Kylmiltään uudessa maassa asuvana shokki saattaa olla uuvuttava kokemus. Pahimmillaan se musertaa ja lamauttaa niin että mistään ei tule yhtän mitään.
Tutustu paikallisiin suomalaisiin ja ota selvää etukäteen mahdollisimman paljon. Vaikka et olisikaan viellä selvillä siitä mitä aiot paikan päällä tehdä, niin kontaktit siloittavat uutta elämääsi myöhemmin huomattavasti. On aina helpompaa kysyä tutulta terveydenhoitajalta paikallisesta terveydenhuollosta tai yritystä pyörittävältä henkilöltä mistä löytyy hyvä paikallinen tilitoimisto. Yleensä ihmiset vastaavat kysymyksiin mielellään. Suomalaisia tapaa helpoiten paikallisissa baareissa joita en nyt tässä ala listaamaan.
Facebookissa toimii lukuisia ryhmiä, mm. aurinkorannikon asunnonvälitykseen, työpaikkoihin ja tavaranvaihtoon liittyen. Jos bongaat mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen jossa sinun ja työnantajan speksit kohtaavat, älä epäröi lähettää työpaikkahakemusta vaikka et vielä paikkalla olisikaan. Tämä saattaa myöhemmin poikia hyviä kontakteja suuntaan jos toiseen.
Useimmat työpaikat täytetään tuttujen välityksellä: joku tuntee aina jonkun joka olisi hyvä tähän hommaan. Mol.fi:ssä taas edustettuina ovat lähinnä puhelinmyynti.
Faktoja:
-Espanjassa palkataan mieluiten autonomona (toiminimi) tai pimeänä.
-Tuntipalkka on noin 7-10 euroa.
-Minimipalkka/kk vähän yli 600 euroa (nettona).
Yleisimmät työpaikat aurinkorannikolla:
-Puhelinmyyjä
-Tarjoilija
-Baarimikko
-Kokki
Näissä töissä yleensä suomen kieli riittää. Mikäli haluat paremmin palkattua työtä, on useimmiten vaatimuksena suomen, englannin, ruotsin ja espanjan kielten hallitseminen. Nettopalkka näissä asiakaspalvelutöissä pyörii useimmiten 1300-1500 eurossa.
Jos taas puhut hyvin englantia, kannattaa tähyillä englantilaisesta yhteisöstä töitä ja verkostoitua myös sinne. Thinkspain nimisellä sivustolla on myös listattuna työpaikkoja ja ilmaistu selkeästi kielivaatimukset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)