Espanja opettaa

Viikkoa vajaa kaksi kuukautta elämää takana Espanjassa. Mitä olen oppinut?

1. Ole kärsivällinen

Asiat tapahtuvat täällä tolkuttoman hitaasti. Parasta vetää syvään henkeä, kun alat suunnittelemaan tai sopimaan espanjalaisten kanssa jotain. Kaikki venyy.

2. Plan B on korvaamaton

Pyörittelen täällä edelleen peukaloita ulkomaalaisten yritysten laskuttamisessa. 2/3 tuloistani muodostuu tuosta segmentistä. Espanjan verovirasto märehtii edelleen päätöstä intra-community ID:stä, joten voin vain haikeana tuijotella lähteviä laskuja ja odottaa.

3. Tilitoimisto ei ole vastuussa kirjanpidosta

Tosiaan. Paikallisen lain silmissä sinä olet vastuussa siitä. Jos tilitoimistosi ryssii jotain, sinä olet vastuussa, he eivät. Älä siis palkkaa sokkona ketään, vaan kysy tutuilta suosituksia keneen voi oikeasti luottaa.

4. Säännöt ja määräykset muuttuvat lennossa

Se mikä oli eilen, oli eilen. Tänään on tänään ja piste.

5. Säännöt ja tavat vaihtelevat

Se mikä toimii tietyllä tavalla Fuengirolassa, ei toimi samoin Benalmadenassa, puhumattakaan sitten jostakin Kanarian saarista. Yhtenäista linjaa ei ole, riippuu kuka kysyy, kuka on tiskin takana, mikä päivä mahtaa olla ja mikä on fiilis.

6. Älä tule tyhjin taskuin

Ylläolevista seikoista johtuen pidä huoli että sinulla on varaa olla vähintään 2-3 kk ilman tuloja. Täällä ei voi venyttää laskujen maksua. Suunnilleen kaikki maksut menevät automaattisesti pankkitililtä. Netti, puhelilasku, tilitoimisto, sosiaaliturva ja niin edelleen.

7. Asiakashankitaan menee kuukausi

Se että saat viestisi perille ja jalkasi oven väliin vie aikaa. Muista verkostoitua ja pitää sopivassa määri metakkaa itsestäsi. Jos myyt itse itseäsi, älä laske kaikkea parin kortin varaan. Älä myöskään jää odottelemaan mahdollisen yhteistyön toteutumista kieliposkella, vaan jatka metsästystä. Jaa sanomaasi aktiivisesti, mutta hyvällä maulla.

8. Madalla odotuksia

Jos olet päässyt neuvottelupöytään ja homma on omaa alaasi, mutta työstäsi halutaan maksaa pähkinöillä ja banaaneilla. Vedä syvään henkeä ja ota tarjous vastaan. Referenssisi Suomesta eivät kiinnosta paikallisia, he haluavat oppia tuntemaan sinut ja todeta että olet hintasi arvoinen. Voit aina myöhemmin laskuttaa korkeammala taksalla, alussa joudut todistamaan omaa osaamistasi.

9. Etätyö

Jos ajattelit tekeväsi etätöitä paikallisille yrityksille saatat pettyä. Konsepti on tuntematon täällä ja joudut osoittamaan osaamisesi, ennen kuin sinut vapautetaan toimistolta. Varaudu siis kulkemaan asiakkaiden luona.

10. Innovoi ja muuta suuntaa

Kuuntele ulkopuolelta tulevia viestejä ja muokkaa tuotettasi ja palveluasi joustavasti. Ole valmis hylkäämään oma ideasi, vaikka kuinka kirpaisisi. Kirkasta viestiäsi niin että kuulija sen ymmärää enempää pohtimatta.

----

Silti en vaihtaisi päivääkään pois. Olen oppinut kärsivällisemmäksi ja jos näyttää että homma venyy, olen kohautellut olkapäitä ja lähtenyt rannalle nauttimaan auringosta.

Olen käsittämättömän onnekas. Paikallisten keskimääräinen palkka on 800-1200 € kuukaudessa. Tämä tarkoittaa usein työskentelyä 10-14, välissä siesta ja paluuta töihin 17-20. Näin ma-pe ja lauantaina tehdään lyhyempää päivää. Silti vihaisia tai masentuneita ihmisiä ei näy.

Itse voin kulkea läppärin kanssa kahvilasta kahvilaan ja tehdä töitä vapaasti. Osan ajastani vietän asiakkaiden luona, mutta en koko päivää. Olen jo nyt saavuttanut sen pisteen että minun ei tarvitse murehtia toimeentulosta.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, paikallisten yritysten some know-how on vielä melko vihreää. Päädyin tarjoamaan yrityksille some apua virtuaaliassistentin palveluiden ohella ja tämä on purrut. Olen päässyt konsultoimaan todella laaja-alaisesti ja se on ollut suorastaan ällistyttävää.

Kuvittelin lähinnä hoitavani yritysten puolesta twiittailua ja muuta kevyttä some hommaa, mutta teenkin jotain aivan muuta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman asiakkaalta lähtevää toivetta ja halua. Sieltä suunnalta on tullut selkeä viesti jota olen lähtenyt toteuttamaan. Mistään kylmilteen tekemisestä ei voi puhua, olen tehnyt monta vuotta jo rakkaan harrastukseni parissa some-markkinointia, imagon kirkastusta sekä kehitystyötä hyväntekeväisyytenä ilman palkkaa.

Näiden työtehtävien lisäksi teen virtuaaliassistentin töitä kuten alkuperäinen suunnitelmani oli.

Tiivistetysti voidaan sanoa että minulla on mielenkiintoisia, monipuolisia ja haastavia työtehtäviä. Saan tehdä sitä mitä haluan ja asua maassa josta pidän todella paljon.

Ongelmilta ei silti ole vältytty. Yksi harmaita hiuksia aiheuttanut aihe on ollut hinnoittelu. Kuten tuosta paikallisten palkkatasosta käy ilmi, ovat Suomi ja Espanja todella kaukana toisistaan palkoista puhuttaessa. Konsultoin muita yrittäjiä Suomessa ja Espanjassa, päädyin palautteen perusteella laittamaan kotisivuilleni Espanjalaisittain törkeän kovat hinnat. Miksi? Suomesta ei ole kuulemma intoa palkata ketään liian matalasti laskuttavaa yrittäjää. Laatu epäilyttää liikaa ja diili jää solmimatta. Hieman hassua mielestäni, mutta eihän siinä! Näillä mennään.

Missä ollaan, mikä maa?

Muutama asia joihin olen kiinnittänyt huomioita: 

1. Hymy. Hymyileviä ja iloisia ihmisiä on joka puolella! Ja se todella tarttuu. 

2. Jos onnistun töhöilemään ja tiputtamaan ostokseni kaupassa, ihmisiä säntää heti auttamaan niiden keräilyssä.  

3. Jokaisessa kaupassa on lihatiski. Jos kaipaan jauhelihaa, pienemmisssä kaupoissa se jauhetaan silmieni edessä paistista! Valmiiksi pakattua löytyy ainoastaan isoista marketeista. 

4. Tuntemattomat ihmiset haluavat todella jutella sinun kanssasi. Kaupankassalla, kadulla, missä vain! Jokainen ihminen onkin vähän kuin kaveri jota et vielä tunne.  

5.Täysin tuntematonta miestä ei ujostuta kysyä mitä hajuvettä käytän ja kehua vielä miten hyvältä tuoksun. Kohteliaisuus muiden joukossa.  

6. Kippolaa ja kuppilaa on joka nurkalla. Täällä ystävien ja perheen kanssa vietetään aikaa ulkona, ei kotona. 

7. Omassa kylässäni ihmiset eivät suunnista osoitteiden perusteella, vaan maamerkkien. Taksikuski katsoo pitkään ja hitaasti kuin idioottia jos erehdyn antamaan kotiosoitteeni.  

8. Virastojen osoitteet ovat vähän sinnepäin, parhaiten löytää perille kun kävelee ilmoitetulle kadulle ja kysyy paikallisesta baarista jatko-ohjeet.  

9. Roskapussit ovat parfymoituja.   

10. Lahdessa tölkitetty lonkero maksaa täällä kaupassa 1 € ja suomibaarissa 2,30 € eteen kannettuna.  

11. Palvelukulttuuri. Täällä ei mennä tiskiltä tilaamaan, vaan joka paikassa tarjoilija tulee ottamaan tilauksen vastaan. Myös niissä postimerkin kokoisissa baareissa voi odotella terassilla palvelua.  

12. En ole nähnyt montaakaan Espanjalaista umpitunnelissa. Täällä on varsin ok juoda viiniä tai terästettyä kahvia pitkin päivää, joten illalla jatketaan samalla mallilla ja kaikilla on oikeasti hauskaa.  
 
13. Pykäliin ja määräyksiin suhtaudutaan rennosti. Jos Espanjalainen baari on määrätty sulkeutuvaksi vaikka klo 24.00, saattaa baarinpitäjä vetää ovet kiinni ja baarissa olijat jatkavat juhlaa samaan malliin suljettujen ovien takana. Kiinni on, eikö? 

14. Posteljoonit oikeasti kantava paketteja mukanaan pelkän saapumisilmoituksen sijasta. Jos et ole kotona tuolloin, vasta sitten joudut hakemaan pakettisi itse postista.  

15. Pyöräily on oikeasti mahtavaa. Pyöräkaistoja tai KLV:tä ei ole, joten kuulut ajoradalle. Autot kohtelevat sinua vertaisenaan ja kukaan ei yritä ajaa ylitsesi, kiilata, tööttäillä tai tehdä muutakaan urpoa. Jos pystyt ajamaan 40 km/h alueella autovirran mukana, saat hurrausta ja ihailevia katseita, et huutoja mallia "luuletko olevasi auto" tai "osta auto" tai "Mene nyt *PIIIP* siitä edestä hidastelemasta, tukit liikennettä!" Tunnen siis olevani täällä turvassa ajoradalla!  

16. Kenelläkään ei tulisi mieleenkään ajaa autoa jalkakäytävälle. Se jätetään parkkiin ajoradalle jos kyseessä on lastin purku. Auto kierretään ja kenelläkään ei ole tämän kanssa ongelmaa.   

17. Hevoset. Niitä on joka puolella. Andalusiassa on laki joka velvoittaa baarinpitäjiä tarjoamaan baariin eteen ilmestyneelle hevoselle vettä ja ratsastajalle olutta. Kippis! 

18. Jokaisella kylällä on etenkin Ferioiden aikaan omat pyhäpäivänsä ja kyllällä on oikeus itse päättää vapaistaan. Tätä kirjoittaessa on Fuengirollassa kylän oma vapaapäivä (kuten oli myös viime tiistai) Ferian loppumisen kunnianksi ja kaikki kaupat ovat kiinni. Viereisessä Mijaksen kylässä on taas normipäivä, joten jos maito on vaikka loppu, niin sieltä sitä löytyy. 

Bullshit bingoa Aurinkorannikolla

30 päivää elämää Espanjassa takana. On ollut äärimmäisen valaisevaa kokea, miltä tuntuu olla mamu tai espanjalaisittain gringo. Mielenkiintoista on ollut etenkin se, miten heijastan omaa kulttuuritaustaani uuteen ympäristöön ja mihin olen huomannut kiinnittäneeni; todella moni asia on ehtinyt herättää ihmetystä ja kummastusta tässä kulkijassa.

Olen tituuleerannut itseäni some-natiiviksi ja täällä olen joutunut aivan vieraalle maaperälle. Suurinosa Yrityksistä ole somessa, tai jos ovat niin preesens on valitettavasti ueimmiten huono. Täällä verkostoituminen tapahtuu ottamalla joko suoraan yhteyttä itse yritykseen tai sitten istuutumalla suomibaariin ja tutustumaan ihmisiin. Baarit ovat täällä ihmisen olohuoneita ja niitä paikkoja, joissa luodaan ne kontaktit.

Kaikki ovat kyllä Facebookissa henkilökohtaisella profiilillaan, mutta useilta yrityksiltä tuo markkinointikanava puuttuu aivan kokonaan. Ne yritykset, joilta Facebookprofiili löytyy, kulkevat useimmisten yksityishenkilön profiililla, esimerkiksi fuengirola.fi! Täällä se on ilmeisen ok ja useilla yrityksillä onkin satoja kavereita. Toinen vaihtoehto tuntuu olevan perustaa avoin keskusteluryhmä, mutteei virallista sivua. En ymmärrä miksi täällä toimitaan näin, imagollisessa mielessä tuo melko ongelmallista. Twitter ja LinkedIn taitavat olla jo harvinaisempia.

Miten täällä sitten mainostetaan? Lehdessä! Printtimedia voi hyvin ja kukoistaa. Seurailin sivusta paikallista Rock the School -hyväntekeväisyystapahtumaa. Olin kuullut kyllä tapahtumasta kasvotusten itse esiintyviltä artisteilta, mutta ainoan mainoksen näin sitten fuengirola.fi lehdessä.
Netissä tilaisuutta ei mainostettu mitenkään mikä on sääli. Facebooktapahtumaa ei oltu luotu ja Mesenaatti.me kampanja olisi voinut olla kanava mm. Suomessa asuvien entisten opiskelijoiden ja näiden perheiden tavoittamiseen. Vastineeksi olisi voinut teettä vaikka T-paidan ja Twitterillä olisi saattanut tavoittaa myöskin lahjoittajia. Ilmeisesti tapahtuma oli ollut kuitenkin menestys, mikä on hieno asia.

Suomalaiset yritykset eivät ole täällä kokeneet samanlaista rakennemuutosta kuin mikä Suomessa on meneillään. Täällä eletään jotain 2000-luvun alkua henkisessä mielessä. Netti on olemassa, mutta se ei ole tärkeä missään muodossa. "Ei meidän tarvitse markkinoida" -henki on melko vahva.

Verkostoitumisen kannalta tämä on haastavaa. Miten tarkistat toisen referenssit, kun netissä on tuurilla käyntikortin virkaa toimittava kotisivu, josta ei irtoa mitään tietoa? Olen ratkaissut tämän kysymällä muilta. Jos satun samaan illallispöytään toisen yrittäjän kanssa, kysyn melko suoraan mikä tämä toinen tapaamaani henkilö on miehiään. Miksi? Aurinkorannikko on täynnä kaiken maailman vipeltäjää ja karkeasti voi sanoa kaikkien tuntevan toisensa. Näin vältyn sudenkuopilta, enkä tee esimerkiksi työtä henkilölle/yritykselle jolta en tule saamaan maksua ikinä. Bullshit bingoa parhaimmillaan.

Toinen kategoriansa ovat ne muutamat netissä ammattimaisesti hääräävät tyypit. Suomessa tyhjistä sanoista joutuu aina nopeasti vastuuseen. Täällä taas voi harrastaa tyhjää small talkkia, tyhjiä lupauksia ja oman kilven loputonta kiillotusta muiden kustannuksella ilman seuraamuksia.

Täällä jos missä henkilökohtainen brändi muotoutuu muiden mielipiteen kautta silloin kun et ole itse paikalla kuulemassa totuutta.

Toisen puoliskon tuosta verkostoitumisesta olen hoitanut netissä. Etenkin Twitterin voima on yllättänyt minut aivan täysin. Sain sparrausta twiittailun uudelleen aloittamiseen Facebookin somerekry -ryhmästä jossa on monta rautaista ammattilaista jakamassa loistavia neuvoja. Seurailin hetken aikaa muiden twiittejä ja mietin millaista sisältöä haluan alkaa jakaa. Tässä kohtaa tein sitten ensimmäisen virheeni. Aloin yllättäen saamaan Twitterin ja About.me sivuni välityksellä kiinnostuneita yhteydenottoja.

Muuten ihan hieno homma, mutta oma.com -domain puuttuu, työsähköposti puuttuu, toiminimi ei ole vielä pystyssä, valokuvaajan kanssa on sovittu vasta alustavasti kuvauksesta, Cv on, mutta ne referenssit! Puuttuu! Miksi? Koska en uskonut siihen että tuo voisi olla oikeasti se potentiaalinen väline asiakashankinnassa ja olin päättänyt harrastaa syyskuun kevyttä verkostoitumista ja lomailua. Hopeareunuksena tässä voi nähdä sen että jos toimialasi on vähän eksoottisempi, niin se toimii jo itsestään markkinoivana elementtinä. Hei siistiä, VA! Mitä sinä pystyisit tekemään minulle?

Olen kokenut kotona paskahalvaus-naamapalmuhetkiä todettuani, että olen mokannut alkumetrit ja vielä ihan vihreyttäni. Onhan se hienoa laittaa sitä CV:tä eteenpäin, mutta ilman kunnon referenssejä on melkoisen vaikeaa saada kauppaa aikaiseksi. Onneksi virheistä voi ottaa opikseen ja pystyy korjaamaan. Älä siis mokaa kuten minä, ole viisaampi!

Lähdin siis viattomasti ongelle aurinkoisena päivänä laiturin nokkaan. Vapa oli tehty viereisen puun oksasta ja siima haalistunut auringossa ties kuinka pitkään. Ensin käy pikkukalat vähän nykimässä ja matoa menee, mutta  kalaa ei tule. Mutta sitten paikalle sattuu se hauki ja iskee kiinni. Huonostihan siinä käy väärillä välineillä.

Eli jos alat twiittamaan tai muuten myymään itseäsi ammattimielessä, hoida muu preesens ensin kuntoon. Jos et itse osaa, ota ammattilainen, se maksaa kyllä itsensä takaisin.

Tässä vielä kevennykseksi kymmenen käskyä, joilla ryssit sisältömarkkinoinnin.