Viikolla on valunut joka puolelta uutisia mitä kaikkea onkaan kielletty ja millä perusteella Suomessa. Byroslavian kukkasia kokoaa näitä järjettömyyksiä blogiin, mielenkiinnoista luettavaa yrittäjyyden kannalta.
Blogi on hengähdystauolla syyskuun alkuun saakka kiireiden vuoksi, Facebook on siihen saakka aktiivisempi.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
tiistai 5. elokuuta 2014
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Meille vai teille?
Huomasin suureksi mielenkiinnokseni että deittisovellus Tinderistä oli saatavilla epävirallinen sovellus Windows puhelimelle. Eli ei kun kokeilemaan. Tovin kuvia selattuani vastaan tulivat kovin tutut kasvot. En osannut yhdistää kenestä on kysymys, joten klikkasin profiilin auki. Sieltä löytyi ainoastaan linkki matkablogiin jota oli kirjoitettu viimeksi vuonna 2011.
En edelleenkään muista missä ja milloin olen tämän ihmisen tavannut, mutta vaikutuksen teki tämä erilainen Tinderin käyttötapa. Kuten Viagra, joska kehitettiin verenpainelääkkeeksi, päätyi aivan toiseen käyttötarkoitukseen. Näin myös deittailuun tarkoitettu sovellus voi saada aivan uusia käyttötarkoituksiä itsensä brändäyksen työkaluna.
Sosiaalinen media, itsensä brändäys ja markkinointi tuntuu aika pitkälle samalta kuin deittailu. Millaisen kuva haluat itsestäsi antaa, miltä näytät muiden silmissä, mihin sivustoille oma energia kannattaa keskittää, mitä julkaista millekkin sivustolle ja niin edelleen.
Itselläni on nyt kourallinen sivuja jotka kaipaavat kipeästi päivittämistä ja ehostusta. Kysymykset: Mitä mitä osaan? Mitkä ovat minun avainosaamistani? Miten tuon tämän kaiken esille? aiheuttavat harmaita hiuksia ja inspiraation hakua muilta ihmisiltäkun välillä tulee se olo että olet tyhjä paperi tai taulu ilman väriä ja muotoja. Silloin inspiraatio tulee jostain muualta kuin itsestä.
Vaikka se olet yksikkö, josta ollaan tekemässä sitä edustavaa ja milenkiintoa herättävää kiiltokuva tyttöä tai poikaa, muista silti katsoa ympärillesi ja vuorovaikuta. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä missä olet hyvä, pyydä kavereitasi listaamaan positiivisia asioita. Jos taas olet epävarma uuden sivun layoutista tai tekstistä, kysy jälleen muiden mielipidettä rohkeasti. Et ole koskaan yksin, olethan kerännyt jo vähintään facebookkiin joukon ihmisiä jotka tuskin olisivat hyväksyneet tai pyytäneet sinua ystäväkseen jos et olisi heidän mielestään seuraamisen arvoinen.
Yhteistyö ja verkostoituminen on elintärkeää. Aivan turha pörhistellä vaikkapa toiselle bloggaajalle joka on kanssasi samalla tontilla. Ala tekemään yhteistyötä! Saatat tuplata näkyvyytesi ja saat kaupanpäälle positiivista pöhinää.
Markkinoinnin kannalta on ehdottoman välttämätöntä että tuot itseäsi esille. Jos koet että et osaa pelata Somessa sen omilla säännöillä tai luoda tarpeeksi tasokasta sisältöä, palkkaa joku tekemään sitä puolesta. Muotibloggaajat alkavat Suomessa heräilemään tähän pikkuhiljaa. Ammattilaista ei kuitenkaan ole pakko palkata, vaan se voi olla se some natiivi naapurinpoika Jani Petteri jolta löytyy know-how ja into siihen tekemiseen.
Meillä on kokonainen uusi sukupolvi joka on ollut netin kanssa tekemisissä koko ikänsä ja tätä reserviä kannattaa hyödyntää. Siellä kyllä tiedetään mistä tuuli tänään puhaltaa ja mikä on in tietyn segmentin keskuudessa. Suomessa valitettavasti tuijotetaan usein papereita, ja muut taidot ja tiedot jäävät vähemmälle painoarvolle ainakin virallisessa rekrytoinnissa.
Muista kuitenkin aina pitää kiinni omista arvoistasi ja siitä kuka olet. Tämä on se joka tekee sinusta bittivirran takaa aidosti mielenkiintoisen persoonan.
-----
Kiitänkin tässä samaan hengenvetoon vielä omaa somessa vaikuttavaa verkostoani, joka inspiroi jakamalla sisältöä, joka taas vaikutti voimakkaasti tähänkin tekstiin. You guys rock!
En edelleenkään muista missä ja milloin olen tämän ihmisen tavannut, mutta vaikutuksen teki tämä erilainen Tinderin käyttötapa. Kuten Viagra, joska kehitettiin verenpainelääkkeeksi, päätyi aivan toiseen käyttötarkoitukseen. Näin myös deittailuun tarkoitettu sovellus voi saada aivan uusia käyttötarkoituksiä itsensä brändäyksen työkaluna.
Sosiaalinen media, itsensä brändäys ja markkinointi tuntuu aika pitkälle samalta kuin deittailu. Millaisen kuva haluat itsestäsi antaa, miltä näytät muiden silmissä, mihin sivustoille oma energia kannattaa keskittää, mitä julkaista millekkin sivustolle ja niin edelleen.
Itselläni on nyt kourallinen sivuja jotka kaipaavat kipeästi päivittämistä ja ehostusta. Kysymykset: Mitä mitä osaan? Mitkä ovat minun avainosaamistani? Miten tuon tämän kaiken esille? aiheuttavat harmaita hiuksia ja inspiraation hakua muilta ihmisiltäkun välillä tulee se olo että olet tyhjä paperi tai taulu ilman väriä ja muotoja. Silloin inspiraatio tulee jostain muualta kuin itsestä.
Vaikka se olet yksikkö, josta ollaan tekemässä sitä edustavaa ja milenkiintoa herättävää kiiltokuva tyttöä tai poikaa, muista silti katsoa ympärillesi ja vuorovaikuta. Jos sinulla on vaikeuksia keksiä missä olet hyvä, pyydä kavereitasi listaamaan positiivisia asioita. Jos taas olet epävarma uuden sivun layoutista tai tekstistä, kysy jälleen muiden mielipidettä rohkeasti. Et ole koskaan yksin, olethan kerännyt jo vähintään facebookkiin joukon ihmisiä jotka tuskin olisivat hyväksyneet tai pyytäneet sinua ystäväkseen jos et olisi heidän mielestään seuraamisen arvoinen.
Yhteistyö ja verkostoituminen on elintärkeää. Aivan turha pörhistellä vaikkapa toiselle bloggaajalle joka on kanssasi samalla tontilla. Ala tekemään yhteistyötä! Saatat tuplata näkyvyytesi ja saat kaupanpäälle positiivista pöhinää.
Markkinoinnin kannalta on ehdottoman välttämätöntä että tuot itseäsi esille. Jos koet että et osaa pelata Somessa sen omilla säännöillä tai luoda tarpeeksi tasokasta sisältöä, palkkaa joku tekemään sitä puolesta. Muotibloggaajat alkavat Suomessa heräilemään tähän pikkuhiljaa. Ammattilaista ei kuitenkaan ole pakko palkata, vaan se voi olla se some natiivi naapurinpoika Jani Petteri jolta löytyy know-how ja into siihen tekemiseen.
Meillä on kokonainen uusi sukupolvi joka on ollut netin kanssa tekemisissä koko ikänsä ja tätä reserviä kannattaa hyödyntää. Siellä kyllä tiedetään mistä tuuli tänään puhaltaa ja mikä on in tietyn segmentin keskuudessa. Suomessa valitettavasti tuijotetaan usein papereita, ja muut taidot ja tiedot jäävät vähemmälle painoarvolle ainakin virallisessa rekrytoinnissa.
Muista kuitenkin aina pitää kiinni omista arvoistasi ja siitä kuka olet. Tämä on se joka tekee sinusta bittivirran takaa aidosti mielenkiintoisen persoonan.
-----
Kiitänkin tässä samaan hengenvetoon vielä omaa somessa vaikuttavaa verkostoani, joka inspiroi jakamalla sisältöä, joka taas vaikutti voimakkaasti tähänkin tekstiin. You guys rock!
lauantai 2. elokuuta 2014
Elämästä, kuolemasta ja Espanjasta
Viikko on mennyt blogin kannalta vähän hiljaisemmissa merkeissä,
vaikka Helsinki on ollu todella rauhallinen ja unelias, niin omissa ajatuksissa on ollut
ruuhkaa. Tällä viikolla olenkin rustaillut hajanaisia muistiinpanoja eri
aiheista ja yrittänyt etsiä sitä punaista lankaa jolla yhtenäinen ja
nätisti soljuva blogiteksi syntyy. Sitä ei ole löytynyt, joten
kirjoitankin nyt vähän kaikesta jota olen mielessäni pyöritellyt.
-----
Blogi on ollut nyt pystyssä kohta kuukauden ja se on tuonut tullessään monenmoista. Olen saanut yhteistyötarjouksia, yllättäviä yhteydenottoja, vihaista palautetta, kannustusta ja ilkeilyä. Päällimmäisenä on todella hyvä fiilis ja lämpimästi suosittelen bloggaamista kaikille yrittäjille tai yrittäjiksi aikoiville. Saat vaivattomasti äänesi kuuluviin ja tuot samalla esille omaa osaamistasi. Netin aikakaudella tämä avaa ovia, ei sulje niitä muiden mielipiteistä huolimatta.
-----
Olen lukenyt paljon N.I.E:n, nettiyhteyden ja pankkitilin hankintaan liittyvistä asioista. Laadin itselleni toimintasuunnitelman parille ensimmäiselle päivälle. Kirjoitan pitkän ja yksityiskohtaisen oppaan koskien noita kolmea asiaa kunhan olen saanut asiat järjestykseen. Ensimmäisen viikon piti olla rentoa haahuilua ja tavallaan lomaa, mutta jotenkin tuntuu että parasta vaan touhottaa kaikki pakettiin kerralla.
-----
Muuttamisesta. Sain kritiikkiä siitä että miksi en kirjoita muista valmisteluista kuin passin hankinnasta ja bonuskortin lopettamisesta. Mielipiteeni on että asioita on aivan turha tehdä liian monimutkaisia. Tässä yksinkertainen ohje muuton valmisteluun: Myy omaisuutesi pois, soita verovirastoon, ota asiota selvää ja lähde. Ei ole varmastikkaan mitään ahdistavampaa, kuin huolehtia toisessa maassa olevasta omaisuudesta kun itse on monen tuhannen kilometrin päässä. Itselleni jää jälkeeni matto, verhot ja 4 tuolia. Muun olen myynyt, lahjoittanut tai heittänyt pois. Uutta tavaraa on maailma pullollaan ja elämänlaatu tuskin parantuu tarrautumalla siihen vanhaan. Jos taas koet että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa muuttamiseen, tässä 12 kuukauden talouskuurin ainekset:
1. Älä syö ravintoloissa tai työpaikan lounasruokalassa, tee itse oma ruokasi.
2. Älä käy leffoissa.
3. Älä juo baarissa.
4. Etsi viimeiseksi vuodeksi mahdollisimman edullinen asunto, vaikka kimppakämppä.
5. Lopeta shoppailu, vaatekaapillasi varmasti pärjää vuoden ja kaikkea et saa pakattua mukaan.
6. Myy kaikki mahdollinen pois, et saa tavaroita kuitenkaan mukaasi.
7. Älä matkusta.
Tällä kulukuurilla sinulla on taatusti 12 kuukauden jälkeen tarpeeksi pääomaa uuden elämän starttaamiseen.
---
Kieli. Oma tavoite on oppia puhumaan erinomaista espanjaa ja vaikka muutankin niin kutsuttuun "suomalaiseen kylään" niin asun Fuengirolan toisella laidalla, tarpeeksi kaukana Los Bolichesista ja Los Pacosista voidakseni päättää milloin haluan mennä suomi baariin ja milloin taas haluan keskittyä kielen oppimiseen ja kulttuuriin adaptoitumiseen. Miksi sitten Fuengirola? Englannin takia. Monessa paikassa on mahdollista asioida englanniksi, joten saan kunnon jumppaa kummallakin kielellä.
Will Peachin blogi ainakin antaa toivoa siihen että tehtävä ei ole mahdoton. Tosin hän muuti alueelle, jossa oli pakko tulla toimeen espanjalla ja tästä nostan hattua.
----
Käänteinen kulttuurishokki. Olen viihtynyt Suomessa todella huonosti viimeisen espanjan visiitin jälkeen. Ensimmäinen viikko oli aivan hirveä, kaipasin takaisin todella paljon. Olotila on lähinä tasoittunut siedettäväksi sen jälkeen. Tämä on tehnyt viimeisestä vuodesta todella raskaan. Kuvittele olevasi maassa jossa et viihdy. Olet ympäroitynä onnellisilla ihmisillä jotka eivät pysty tai halua samaistua siihen, miksi et halua asua tässä maailman parhaimmassa ja ihanimmassa maassa. Yleinen kysymys on ollut "Millon tulet takaisin?" ja oman vastaukseni ollessa "Toivottavasti en koskaan." saan melkein joka kerta tuhdin tietopaketin siitä mitkä kaikki asiat ovat huonommin muualla. Ja että tulet kuolemaan. Itse taas aion elää.
-----
Blogi on ollut nyt pystyssä kohta kuukauden ja se on tuonut tullessään monenmoista. Olen saanut yhteistyötarjouksia, yllättäviä yhteydenottoja, vihaista palautetta, kannustusta ja ilkeilyä. Päällimmäisenä on todella hyvä fiilis ja lämpimästi suosittelen bloggaamista kaikille yrittäjille tai yrittäjiksi aikoiville. Saat vaivattomasti äänesi kuuluviin ja tuot samalla esille omaa osaamistasi. Netin aikakaudella tämä avaa ovia, ei sulje niitä muiden mielipiteistä huolimatta.
-----
Olen lukenyt paljon N.I.E:n, nettiyhteyden ja pankkitilin hankintaan liittyvistä asioista. Laadin itselleni toimintasuunnitelman parille ensimmäiselle päivälle. Kirjoitan pitkän ja yksityiskohtaisen oppaan koskien noita kolmea asiaa kunhan olen saanut asiat järjestykseen. Ensimmäisen viikon piti olla rentoa haahuilua ja tavallaan lomaa, mutta jotenkin tuntuu että parasta vaan touhottaa kaikki pakettiin kerralla.
-----
Muuttamisesta. Sain kritiikkiä siitä että miksi en kirjoita muista valmisteluista kuin passin hankinnasta ja bonuskortin lopettamisesta. Mielipiteeni on että asioita on aivan turha tehdä liian monimutkaisia. Tässä yksinkertainen ohje muuton valmisteluun: Myy omaisuutesi pois, soita verovirastoon, ota asiota selvää ja lähde. Ei ole varmastikkaan mitään ahdistavampaa, kuin huolehtia toisessa maassa olevasta omaisuudesta kun itse on monen tuhannen kilometrin päässä. Itselleni jää jälkeeni matto, verhot ja 4 tuolia. Muun olen myynyt, lahjoittanut tai heittänyt pois. Uutta tavaraa on maailma pullollaan ja elämänlaatu tuskin parantuu tarrautumalla siihen vanhaan. Jos taas koet että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa muuttamiseen, tässä 12 kuukauden talouskuurin ainekset:
1. Älä syö ravintoloissa tai työpaikan lounasruokalassa, tee itse oma ruokasi.
2. Älä käy leffoissa.
3. Älä juo baarissa.
4. Etsi viimeiseksi vuodeksi mahdollisimman edullinen asunto, vaikka kimppakämppä.
5. Lopeta shoppailu, vaatekaapillasi varmasti pärjää vuoden ja kaikkea et saa pakattua mukaan.
6. Myy kaikki mahdollinen pois, et saa tavaroita kuitenkaan mukaasi.
7. Älä matkusta.
Tällä kulukuurilla sinulla on taatusti 12 kuukauden jälkeen tarpeeksi pääomaa uuden elämän starttaamiseen.
---
Kieli. Oma tavoite on oppia puhumaan erinomaista espanjaa ja vaikka muutankin niin kutsuttuun "suomalaiseen kylään" niin asun Fuengirolan toisella laidalla, tarpeeksi kaukana Los Bolichesista ja Los Pacosista voidakseni päättää milloin haluan mennä suomi baariin ja milloin taas haluan keskittyä kielen oppimiseen ja kulttuuriin adaptoitumiseen. Miksi sitten Fuengirola? Englannin takia. Monessa paikassa on mahdollista asioida englanniksi, joten saan kunnon jumppaa kummallakin kielellä.
Will Peachin blogi ainakin antaa toivoa siihen että tehtävä ei ole mahdoton. Tosin hän muuti alueelle, jossa oli pakko tulla toimeen espanjalla ja tästä nostan hattua.
----
Käänteinen kulttuurishokki. Olen viihtynyt Suomessa todella huonosti viimeisen espanjan visiitin jälkeen. Ensimmäinen viikko oli aivan hirveä, kaipasin takaisin todella paljon. Olotila on lähinä tasoittunut siedettäväksi sen jälkeen. Tämä on tehnyt viimeisestä vuodesta todella raskaan. Kuvittele olevasi maassa jossa et viihdy. Olet ympäroitynä onnellisilla ihmisillä jotka eivät pysty tai halua samaistua siihen, miksi et halua asua tässä maailman parhaimmassa ja ihanimmassa maassa. Yleinen kysymys on ollut "Millon tulet takaisin?" ja oman vastaukseni ollessa "Toivottavasti en koskaan." saan melkein joka kerta tuhdin tietopaketin siitä mitkä kaikki asiat ovat huonommin muualla. Ja että tulet kuolemaan. Itse taas aion elää.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
TED talks
Tässä inspiroivimmat TED.comista löytämäni puheet työstä, työpaikoista, tulevaisuudesta, yrityksistä ja somesta. Ajatuksia herättäviä mielipiteitä!
Wingham Rowan: A new kind of job market
Andrew McAfee: What will future jobs look like?
Jason Fried: Why work doesn't happen at work
Tim Leberecht: 3 ways to (usefully) lose control of your brand
Don Tapscott: Four principles for the open world
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Viikon kuumat #3
Hack The System
Maneesh Sethi bloggaa omasta etätyöläisyydestään ja menestyksestään maailmalla. Tieto on murusina, ja sitä joutuu poimimaan sieltä sun täältä, mutta elävä esimerkki siitä, että matkustaminen ja työnteko on mahdollista.
Tuntemattomien tervehtiminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin
Tunteita kuumentanut aihe menneeltä viikolta. Brändäyksen kannalta todella huono asia. Käännetään vähän näkökulmaa: Tulet Thaimaan lomalta ja kerrot kaikille ystävillesi, miten maan oma kulttuuri on tuhounut sitten viime näkemältä ja kaikki aito ja alkupräinen on korvattu muovi krääsällä, kalliilla hinnoilla ja huonolla palvelulla. Matkustaisitko tämän arvion perustella? Tai Pariisin loman jälkeen toteat että oli viimeinen loma, kun kaikki olivat niin töykeitä koska et osaa puhua ranskaa.
Samaan negatiiviseen mielikuvien kategoriaan menee tämä uutinen Espanjasta. Koirien pahoinpitely on tuomittava teko ja asioita on hyvä tuoda päivänvaloon, mutta jo artikkelin toinen kommentti tiivistää miten yksi negatiivinen uutinen saattaa vaikuttaa omaan mielikuvaamme koko maasta:
"- Tämä kertoo kaiken Espanjasta. En halua tietää enempää. Eikä enää ylistäviä juttuja poskisuutelijoista, kiitos."
Sama koskee myös Suomea.
Ps. täällä voit tutustua paikalliseen järjestöön joka taistelee eläinten oikeuksien puolesta.
Inglorious Fruits&Vegetables
Ranskassa on tuotu rumat hedelmät ihmisten silmien eteen. Nerokas kampanja yrityksen imagon nostoon sekä kyseenalaisia standardeja ja ajattelutapoja vastaan.
Työaikalaki rajoittaa työnteon joustoa
Työnaikalaki laahaa perässä, muutosta on luvassa, mutta tosin aluksi koskemaan vain ylempiä toimihenkilöitä.
7 syytä itsensä brändäykseen
Ja vielä viimeiseksi 7 syytä miksi itsensä brändäys kannattaa.
Maneesh Sethi bloggaa omasta etätyöläisyydestään ja menestyksestään maailmalla. Tieto on murusina, ja sitä joutuu poimimaan sieltä sun täältä, mutta elävä esimerkki siitä, että matkustaminen ja työnteko on mahdollista.
Tuntemattomien tervehtiminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin
Tunteita kuumentanut aihe menneeltä viikolta. Brändäyksen kannalta todella huono asia. Käännetään vähän näkökulmaa: Tulet Thaimaan lomalta ja kerrot kaikille ystävillesi, miten maan oma kulttuuri on tuhounut sitten viime näkemältä ja kaikki aito ja alkupräinen on korvattu muovi krääsällä, kalliilla hinnoilla ja huonolla palvelulla. Matkustaisitko tämän arvion perustella? Tai Pariisin loman jälkeen toteat että oli viimeinen loma, kun kaikki olivat niin töykeitä koska et osaa puhua ranskaa.
Samaan negatiiviseen mielikuvien kategoriaan menee tämä uutinen Espanjasta. Koirien pahoinpitely on tuomittava teko ja asioita on hyvä tuoda päivänvaloon, mutta jo artikkelin toinen kommentti tiivistää miten yksi negatiivinen uutinen saattaa vaikuttaa omaan mielikuvaamme koko maasta:
"- Tämä kertoo kaiken Espanjasta. En halua tietää enempää. Eikä enää ylistäviä juttuja poskisuutelijoista, kiitos."
Sama koskee myös Suomea.
Ps. täällä voit tutustua paikalliseen järjestöön joka taistelee eläinten oikeuksien puolesta.
Inglorious Fruits&Vegetables
Ranskassa on tuotu rumat hedelmät ihmisten silmien eteen. Nerokas kampanja yrityksen imagon nostoon sekä kyseenalaisia standardeja ja ajattelutapoja vastaan.
Työaikalaki rajoittaa työnteon joustoa
Työnaikalaki laahaa perässä, muutosta on luvassa, mutta tosin aluksi koskemaan vain ylempiä toimihenkilöitä.
7 syytä itsensä brändäykseen
Ja vielä viimeiseksi 7 syytä miksi itsensä brändäys kannattaa.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Visio tulevaisuudesta työntekijän näkökulmasta
Miltä näyttävät työmarkkinat twentysomething sukupolven näkökulmasta?
Kylmältä.
Itse olen ollut vierestä katsomassa kun ison yrityksen asenneilmasto muuttuu lämpimästä me-hengestä jääkylmäksi tulostavoitteelliseksi tekemiseksi. Irtisanomiskierros oli armoton, talossa montakymmenta vuotta työtä tehneet potkaistiin pellolle tylysti, osa ulkoistettiin, toimintoja siirrettiin maakuntaan ja samalla ihmisille sanottiin että "muuta perästä tai etsi uusi duuni" sekä kaikki toiminnot vedettiin todella kireälle ja vanhat edut poistettiin. Millainen oli yrityksen tulos ennen kaikkea tätä? Erinomainen.
Olen myös nähnyt kuinka omat esimiehet valehtelevat kirkkain silmin kaiken olevan kunnossa. Ennen joulunpyhiä tulee kuitenkin tyly ilmoitus ketkä eivät enää palaa tammikuussa kohteeseen töihin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Sekä sitten ne kaverien stoorit.
Yhden työpaikalla kommunikaatio on olematonta ja yhteistyö ei pelaa kollegoiden tai esimiesten suuntaan. Työpanosta ei arvosteta ja työn on samaa pakertamista päivästä toiseen.
Toista kaivertaa tietoinen palkoista ja etuuksista säästäminen, etenkin kun kyseessä on kannattava yritystoiminta ja työsuhde on jatkunut pitkään. Myöskään työntekijän ammattitaitoa ei haluta kehittää pyynnöistä huolimatta. Tiedotus ontuu ja ei kulje edes sisäisesti.
Kolmannella olematon perehdytus työtehtäviin, riittämätön budjetti projektien toteuttamiseen ja turhissa kokouksissa istuminen.
Neljännellä työvoimaimatoimiston painostuksesta hankittu turha tutkinto. Työharjoittelussa käy nopeasti ilmi, että esimies ei pidä harjoittelijastaan ja sulkee tämän työyhteisön ulkopuolelle.
Viidennen omat esimiehet eivät omaa riittävästi johtamisosaamista, työympäristön ongelmiin ei haluta kiinnittää huomiota tai ne kielletään kokonaan.
Kuudennella narsistiset esimiehet vaikeuttavat työntekoa. Tuki ja arvostus puuttuvat kokonaan.
Seistsemännellä fiilistä kiristää HR-osaston mielipide siitä, että työntekijän pitäisi olla yritykselle kiitollinen, kun työnkijät saavat jo niin paljon. Kiitollisuutta pitäisi osoittaa, eikä kyseenalaistaa vinossa olevia asioita, eikä etenkään tuoda mietteitään julkisuuteen.
Kaikki ovat sanoneet samaa: "Oon tässä katellut muita töitä."
Kun usein raskaan rekrytointiprosessin jälkeen on päädytty siihen yhteen henkilöön, niin miksi tämä Match Made In Heaven muuttuu From Hell kokemukseksi?
Miksi kaikki osapuolet ovat usein sitä mieltä että "onneksi pääsin pois/onneksi älysi lähteä?" Missä meni vikaan? Miksi näin tapahtui? Miksi ensimmäiset positiiviset fiilikset ja ilo muuttuu sietämättömäksi juustoksi, jota on pakko niellä, kunnes uusi paikka löytyy? Kenellä on oikeasti varaa tälläiseen? Työnantajan näkökulmasta rekrytointi täytyy aloittaa alusta, kuten myös perehdytys ja se on aikaa ja resursseja vievää.
Onko yrittäjyys ainoa vaihtoehto oman työn miellekkyyden takaamiseksi, vai pystyttäisiinkö tässä vielä innovoimaan? Vincin ainakin osoittaa että se on mahdollista.
Millainen se tulevaisuuden visio sitten voisi olla? Entistä vapaampi työnkuva johon pystyisi aktiivisesti vaikuttamaan. Avoin vuoropuhelu, prosesien kehittäminen ja oman työn vapaa muotoilu ja ideointi. Vapaus valita oman projektit ja kolleegat. Liikkuvuus yrityksen sisällä ja mahdollisuus vaikuttaa siihen missä työnsä haluaa tehdä. Sivusto, ohjelma tai tietokanta, joka mahdollistaisi sen että toisilleen sopivat yritys ja työntekijä löytävät toisensa helposti ja vaivattomasti. Vähän kuin deittipalvelu, mutta nyt mitattaisiin työmaailman yhteensopivuutta.
En minä ainakaan halua olla onnettomassa työsuhteessa, enkä usko että kukaan muukaan sitä kaipaa elämäänsä.
Kylmältä.
Itse olen ollut vierestä katsomassa kun ison yrityksen asenneilmasto muuttuu lämpimästä me-hengestä jääkylmäksi tulostavoitteelliseksi tekemiseksi. Irtisanomiskierros oli armoton, talossa montakymmenta vuotta työtä tehneet potkaistiin pellolle tylysti, osa ulkoistettiin, toimintoja siirrettiin maakuntaan ja samalla ihmisille sanottiin että "muuta perästä tai etsi uusi duuni" sekä kaikki toiminnot vedettiin todella kireälle ja vanhat edut poistettiin. Millainen oli yrityksen tulos ennen kaikkea tätä? Erinomainen.
Olen myös nähnyt kuinka omat esimiehet valehtelevat kirkkain silmin kaiken olevan kunnossa. Ennen joulunpyhiä tulee kuitenkin tyly ilmoitus ketkä eivät enää palaa tammikuussa kohteeseen töihin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Sekä sitten ne kaverien stoorit.
Yhden työpaikalla kommunikaatio on olematonta ja yhteistyö ei pelaa kollegoiden tai esimiesten suuntaan. Työpanosta ei arvosteta ja työn on samaa pakertamista päivästä toiseen.
Toista kaivertaa tietoinen palkoista ja etuuksista säästäminen, etenkin kun kyseessä on kannattava yritystoiminta ja työsuhde on jatkunut pitkään. Myöskään työntekijän ammattitaitoa ei haluta kehittää pyynnöistä huolimatta. Tiedotus ontuu ja ei kulje edes sisäisesti.
Kolmannella olematon perehdytus työtehtäviin, riittämätön budjetti projektien toteuttamiseen ja turhissa kokouksissa istuminen.
Neljännellä työvoimaimatoimiston painostuksesta hankittu turha tutkinto. Työharjoittelussa käy nopeasti ilmi, että esimies ei pidä harjoittelijastaan ja sulkee tämän työyhteisön ulkopuolelle.
Viidennen omat esimiehet eivät omaa riittävästi johtamisosaamista, työympäristön ongelmiin ei haluta kiinnittää huomiota tai ne kielletään kokonaan.
Kuudennella narsistiset esimiehet vaikeuttavat työntekoa. Tuki ja arvostus puuttuvat kokonaan.
Seistsemännellä fiilistä kiristää HR-osaston mielipide siitä, että työntekijän pitäisi olla yritykselle kiitollinen, kun työnkijät saavat jo niin paljon. Kiitollisuutta pitäisi osoittaa, eikä kyseenalaistaa vinossa olevia asioita, eikä etenkään tuoda mietteitään julkisuuteen.
Kaikki ovat sanoneet samaa: "Oon tässä katellut muita töitä."
Kun usein raskaan rekrytointiprosessin jälkeen on päädytty siihen yhteen henkilöön, niin miksi tämä Match Made In Heaven muuttuu From Hell kokemukseksi?
Miksi kaikki osapuolet ovat usein sitä mieltä että "onneksi pääsin pois/onneksi älysi lähteä?" Missä meni vikaan? Miksi näin tapahtui? Miksi ensimmäiset positiiviset fiilikset ja ilo muuttuu sietämättömäksi juustoksi, jota on pakko niellä, kunnes uusi paikka löytyy? Kenellä on oikeasti varaa tälläiseen? Työnantajan näkökulmasta rekrytointi täytyy aloittaa alusta, kuten myös perehdytys ja se on aikaa ja resursseja vievää.
Onko yrittäjyys ainoa vaihtoehto oman työn miellekkyyden takaamiseksi, vai pystyttäisiinkö tässä vielä innovoimaan? Vincin ainakin osoittaa että se on mahdollista.
Millainen se tulevaisuuden visio sitten voisi olla? Entistä vapaampi työnkuva johon pystyisi aktiivisesti vaikuttamaan. Avoin vuoropuhelu, prosesien kehittäminen ja oman työn vapaa muotoilu ja ideointi. Vapaus valita oman projektit ja kolleegat. Liikkuvuus yrityksen sisällä ja mahdollisuus vaikuttaa siihen missä työnsä haluaa tehdä. Sivusto, ohjelma tai tietokanta, joka mahdollistaisi sen että toisilleen sopivat yritys ja työntekijä löytävät toisensa helposti ja vaivattomasti. Vähän kuin deittipalvelu, mutta nyt mitattaisiin työmaailman yhteensopivuutta.
En minä ainakaan halua olla onnettomassa työsuhteessa, enkä usko että kukaan muukaan sitä kaipaa elämäänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)